Dodon hypyt

Halusitte videota Dodon hyppäämisestä. Tässä on eiliseltä lyhyehkö pätkä.

Chekker

Hyvänen aika...

"Olenkin jo jonkun aikaa ihmetellyt, että minkä takia pidätte itsellänne noin montaa hevosta. 

Chekkerin ymmärrän 

Samoin Bellen (sulle tulevaisuuden hevonen)

Dodo vähän siinä ja siinä, koska itsellenne se ei anna mitään ja sinäkin aina "haukut" sitä (ei ole sellainen minkä haluat, se ei anna sulle mitään etkä sinä voi antaa sille enempää, sillä ei kapasiteetti riitä)

Deli menee siitoshevosena, kun ei näytä olostaan kärsivän. Mutta sitten kun siitä ei enää siitokseen ole eikä sitä oikein liikuttaakaan voi, niin miksi enää pitää sitä.

Beaa en oikein ymmärrä. Tai oikeastaan teidän asennettanne siihen. Olet usein sanonut että sitä ei ole käsitelty juuri ollenkaan, eli edes teillä itsellänne ei sen hevosen olemassaolo kiinnosta, ja se ihan taatusti vähentää sen hintaa ja "kiiltoa" muiden silmissä.
Oli suku miten hieno tahansa, minulla ainakin aikoinaan v*tutti saada kouraan vuotias tamma, joka oli elänyt pihatossa eikä sitä ollut juuri käsitelty eikä liikutettu. Sille piti oikeastaan kaikki opettaa (suitset, valjaat, kunnolla narussa kulkeminen, jopa peseminen, kavioiden huolto), sillä yleensä hevoselle opetetaan kaikki jo alusta asti. Puolivuotiailla jo suitset päässä, eikä niiden anneta kasva tarhassa kaksivuotiaiksi asti. Ja nuorena on liikuttava että elimistö vahvistuu ja kehittyy.

Vilna on rikki, ja sen kun lihoo tarhassa "vaikkei edes syö juuri mitään". Varsaakaan ette sillä enää teetä, kun edellinenkään ei ole minkään arvoinen (paitsi perheenjäsen).

Miksi siis teette vielä uuden varsan, kun edellinenkään ei kiinnosta? Luulisi että jos sinulla ei hevosen hoitaminen, opettaminen tai käsittely kiinnosta, niin edes äitisi tekisi sen, kun hän kuitenkin omistaakin hevoset?"

Täytyy kyllä sanoa, että vaikka tässä on nukuttuja tunteja alla aivan liian vähän, koko päivän aikana en ole edes ehtinyt alas istua, suupalatkin on jäänyt aika vähäiseksi ja töissä oli aivan liian kiire. En SILTI olisi voinut  suhtautua tähän anonyymin kommenttiin kovinkaan ymmärtäväisesti. Se sai mut suoraansanottuna raivon partaalle. Joten saat vastauksen ihan julkisesti.

Dodo on mun äidin kasvatti, hän saa itse päättää sen suhteen. Vilna ei enää ole ratsastuskunnossa, joten äidilläkin pitää olla joku hevonen jolla joskus vielä ratsastaa. Yhteinen harrastus kuitenkin kyseessä... Ja kun se on meillä, tottakai mä sitä ratsastan ja laitan.

KUKA on sanonut ettei Bea ole ollenkaan käsitelty? En ehkä käytä sitä joka päivä kentällä maastakäsin harjoituksissa, mutta se kävelee kiltisti ja TÄYSIN ongemitta riimussa (se ei asu missään pihatossa, talutettu varsasta asti tallista tarhaan ja takaisin), suitset käytetty päässä, irtohypytän niitä aina kun vain pystyn, se on pesty kauttaaltaan pesarissa ja vuoluissa se on lähestulkoon ongelmaton ikänsä huomioiden. Bea on iältään yhden vuoden! Kerrohan mulle mitä muuta olisin sen kanssa voinut tehdä?? Lisäksi se talven oli koko päivän ulkona, nyt yötä päivää laitumella. Joten kyllä saa liikuntaa. Bea on ihana varsa ja se on meidän halinalle, pidän siitä yhtä paljon kuin kenestä tahansa muustakin hevosistamme, se on vain tyypiltään (rakenne, luonne..) hieman päinvastainen mistä pidän kun vrt Belleä. 

Vilnasta, "Vaikkei edes syö juuri mitään". Syö se, se on tunnettu ahneudestaan, rakastaa ruokaa, mitään  ylimääräistä se ei saa heinän ja pienen kauramääränsä lisäksi, laitumella ahmii kaiken minkä pystyy. Se on aina ollut tuollainen, mulle se ei tuota ongelmia, olen tottunut siihen että sen painoa aina haukutaan. Sillon kun sillä vielä pystyi ratsastamaan, se oli ns aina dieetillä, mutta osaa käyttää ravintonsa oikein hyvin hyödykseen. Mutta ei ole sinun ongelma, hevonen on onnellinen ja viimeisiä se luultavasti tässä vetelee, joten mun puolestani saa syödä ihan niin paljon kuin haluaa.

Se ei ole minkään arvoinen, mutta se on juurikin PERHEENJÄSEN. Se on ollut meillä kahdeksan vuotta ja mun ensimmäinen oma hevonen.

Ja viimeiseen lauseeseen ei voi muuta sanoa, kuin että ei hyvänen aika. Et selvästikkään ole lukenut blogiani tarpeeksi kauaa, tai en edes käsitä miten joku voi saada musta kuvan, että mua ei kiinnosta. Hoidamme äitini kanssa kyllä hevoset niin hyvin kuin voimme, eikä kukaan ole koskaan niiden käsiteltävyydestä, hoidosta taikka opettamisesta valittanut. Dodon koulutin itse alusta loppuun, enkä nyt tiedä mikä siinä sinun mielestäsi on pieleen mennyt. Bella on opetettu niin pitkälle kuin voi, otin sen talvella jopa maneesille, että sille saatiin perusjutut aluilleen, enempää en sen kanssa voi tehdä ennen syksyä.

 Hevoset ovat meille elämäntapa, kaikki menee niiden ehdoilla, vaikka väkisin. 

My weekend

Mun alkoholiton viikonloppu sisälsi kevyet 3 tuntia unta, koroilla tuhotut jalat, baarin tanssilattian kuluttamista, ruotolettiä, suklaasydämiä, kavereita ja nyt sunnuntai-aamun kunniaksi kävin vielä ahkerana unettoman yön jälkeen liikuttamassa hevosiani, koska niillä oli lauantai vapaa. Vielä jaksaa yhden työpäivän! Sen jälkeen voi olla, että kuukahdan yhdeksi vuorokaudeksi, kunnes torstaina alkaa KESÄLOMA ja lähtö himokselle feat Tea. Can't wait! <3

Tuntuu välillä, että vuorokaudesta loppuu tunnit mun elämää varten!

En keksi otsikkoa

Kokeilin Chekulla eilen vaihteeks hypätessä kombia. Se on etupainoisempi, mutta hyppää paremmin. Pelhami syö siltä vähän takajalkojen tekniikkaa, niinkun se aika monella hevosella tuppaa vähän tehdä. Ostaisin mielelläni sille ihan oman kombin, mutta en tiedä millä ratkaisen tuon HS-verkon virityksen...

Lisäks voisin hankkia sille myös kimblewickin, sekin saattais toimia.

Tänään juoksutin molemmat aamulla. Satoi aivan kaatamalla, mutta eipä se menoa haitannut, vaikka Dodon jouduinki pihalla pyöräyttään.

Satuloitakin tässä pitäisi hankkia! Tässä lajissa ei kyllä mikään ikinä riitä. Mulla on tällä hetkellä kolme vain kolme satulaa (parhaimmillaan niitä on ollu 5-6kpl). Yksi Kiefferin koulupenkki, Latin vanha Passier estepenkki ja Chekkerin Amerigon estepenkki.

Vaihdatan tuon Latin passierin Dodolle sopivaksi satulaksi. Jos jollain on myynnissä Albion tai CB penkki (17") mahdollisesti sopii ehkä myös, niin tarjotkaa! Mutta ei kovin syviä kuppimalleja, mitkä lukitsee istunnan.

Chekker tarvitsisi tosi hyvän satulan, tai enemmänkin ehkä minä sille. Pitäisi varmaan alkaa säästää, että saisin joskus sille ostettua Brunon tai Equipen satulan.

Elän toivossa, että Bellelle sopii tuo Chekun penkki, koska näihin satuloihinkin saa äkkiä uppoamaan omaisuuden...

Mua oikein ahdistaa, ku meidän varustetilanne on oikeasti aika heikko. Ainut mitä on riittämiin ja joka laatua & kokoa on loimet. Dodon mukana lähtee vielä osa meidän varusteista.

 Ennen mulla oli satulahuopiakin varmaan 50kpl, nyt niitä on enää muutama. Tämäkin kato johtuu suureksi osaksi siitä, että melkein mun kaikki equilinen huovat jäi saksaan jumiin pesukoneeseen jota ei lähtöpäivänä saatu auki. Sinne jäi yli 300e arvolta satulahuopia... Sinne hajos myös pari matrsaa, vereduksen suojat, muutamat suitset... kyllä oli kallis reissu, ei voi muuta sanoa. :D

Ajatuksia

Olen tässä itsekseni pohdiskellut meidän hevostilannetta, tai eniten ehkä tuota Beaa...
Kaiken kannalta järkevintä olisi myydä se ja opetella luopumaan asioista, meillä kun varmaan vähän kulkee suvussa tää erinäisten asioiden hamstraaminen. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Keksin aina miljoona hyvää syytä omistaa sen ja miksen keksisi, onhan se hieno varsa ja vielä ihan oma kasvatti! Mutta varsan vieminen kilpakentille vie yhtä paljon rahaa, kuin sellaisen valmiina hankkiminen. Tässäkin nyt vain on tämä oman kädenjäljen näkemisen ilo.

Lopullisen päätöksen teen vasta, kun Delin varsa syntyy. Mutta ensimmäistä kertaa elämässäni mietin toisinaan ihan edes puoliksi vakavasti hevosen myymistä, vaikka siitä ajatuksesta olenkin tähän asti aina onnistunut luistamaan ja päätynyt sen pitämiseen. Myynnissä se ei siis ole todellakaan vielä päivääkään ollut. En saa uutta hevosta, jos luovun jostain, eli tässä ideassa ei ole mitään porkkanaa haudattuna.  Mutta totuus on, että tällaisen hevosmäärän omistaminen ilman omaa tallia ei ole kovin kannttavaa ja se syö tässä lajissa tiettyjä asioita, joihin pitäisi ehkä panostaa enemmän ja joihin toisinaan myös haluaisin panostaa enemmän. Rakkaus vie kuitenkin aina voiton,  koska jokainen hevonen on mulle niin tärkeä.

Monet varmasti ajattelevat, että mulla on loistava tilanne, kun omistan näin monta hevosta. Enkä mä tästä valita, päinvastoin, kiitollinen pitää olla. Mutta välill vähän harmittaa, että olen ajanut itseni tähän tilanteeseen, ikäänkuin loukkuun, josta en tunnu oikein pääsevän oikein eteenpäin. Elämäni pyörii käytännössä nuorten hevosten ympärillä, tykkään siitä. Mutta kaipaan todella sitä kokenutta kilpahevosta joka opettaisi minua. En  saa nuorianikaan sen edemmäs opetettua kuin sille tasolle missä minä itse olen. Ja olen ollut tällä samalla tasolla liian kauan.

Tässä kohtaa en unohda Chekkeriä, en missään nimessä luopuisi siitä ikinä, mulla ei enää toiste tuu tilaisuutta saada noin kapasiteetikasta hevosta, pidän siitä kynsin ja hampain kiinni. Mutta se ei silti ole opetushevonen, se on kieltämättä varmasti hankalin hevonen mitä olen ikinä hypännyt. En silti nyt koe ongelmaksi kisata sillä tms, vaikka monet jotenkin näin erehtyvät luulemaan. Olen vähän hämilläni tästä, kun kuulen aina kauttarantain uteluita syylle miksi en sillä kisaa. Kukaan ei tietenkään koskaan kysy suoraa...Jotkut jopa luulevat etten ikinä ole sillä kisannut! Valtaosalta on mennyt vähän ohi se, että vietin käytännössä koko viime kesän sen kanssa kisoissa. Kisasin sillä myös itse, vaikka valmentajanikin sillä kilpaili. No, en lähde tästä kiistelemään, väittelemään, enkä selittelemään, kukin tekee omat johtopäätöksensä, mua ei haittaa vaikka ne olisivatki ihan hatusta heitettyjä. Nyt on vaan kaikinpuolin vähän heikko tilanne kisoihin lähtemisen suhteen. Eikä mun kiinnostus mihinkään katoa, ratsastelen ja treenaan kotona itsekseni. Näin kauan kun on tätä lajia harrastanut ja niin paljon rahaa & aikaa siihen kuluttanut, ei tulisi mieleenkään lopettaa, vaikka joku siihen pakottaisi! Eikä tässä "rennommassa" kesässä mitään vikaa ole, viime kesä oli niin rankka, että ihan mukavaa vaihtelua.

Syy olla taas ylpeä siitä mitä omistaa

Hevonen joka ei ylittänyt irtohypytettäessä 2-vuotiaana edes pientä ristikkoa, en nähnyt siinä pientäkään toivoa estehevosena. Kun hyppäsin ekoja kertoja selästä, tunsin että tässä väkisin yritetään kouluhevosesta saada estehevosta. Se pudotteli paljon, oli kömpelö, ei mitään omaa estesilmää, eikä tekniikassa ollut mitään kehuttavaa. Mutta ONNEKSI en luovuttanut!

Tänään voin ensimmäistä kertaa elämässäni sanoa tästä hevosesta WAU. Ja sen hevosen nimi on Dollari. Se on todellakin tänään ansainnut jokaisen kehun ja ylistyksen.

Kolme päivää olen nyt hinkannut sillä koulua, koska keväällä kentälle päästyään se on ottanut vähän liikaa tuulta purjeisiinsa ja sen on huomannut myös ratsastettavuudessa. Viimeviikolla sillä oli lähes koko viikon lomaa, koska keppien vuoksi en löytänyt sille sopivaa kuskia. Ja katsoin parhaakseni antaa sen mielummin olla, kuin etsiä kuskin joka tekisi ehkä jotain väärin. Työtä olisi sen jälkeen tuplasti enemmän, koska Dollari on tosi fiksu, oppii kaiken kerrasta...erityisesti kaikki huonot asiat!
Tänään en halunnut enää vääntää sileätyöskentelyä sen kanssa, oon sen aika hyvin saanu kolmessa päivässä ruotuun ja nyt se on ollut jo lähes entisensä. Siitä on kasvanut aika kuuma, menevä ja villihkö tapaus, mitä en ikinä odottanut kun sitä satulaan aloin laittamaan.

Laitoin sille kolmipalat ja estekamat päälle, koska päätin hypätä. Olin juuri lähdössä, kun päätin pistää sille pelhamit suuhun. Dodolla on hyppytaukoa ollu varmaan reilu kuukauden verran, koska viimeksi se oli vähän outo hypätä, johtui ehkä epäsopivasta satulasta, jota nyt olen välttänyt sillä käyttämästä. Tänään hyppäsin sillä hallissa kolmen esteen rataa, ensimmäistä kertaa esteet olivat 90-100cm tasoa. En voi muuta kuin huokaista, ja todeta että se todella on juuri mun unelmatyyppinen estehevonen. Mutta samaan hengenvetoon on surullista sanoa, että harmi, kun kapasiteettia ei ole tarpeeksi. Se imee esteelle,  pysyy aina rytmissä, kuumuu sopivasti,  ei pelkää mitään ja rakastaa sitä mitä tekee. Tätä kaikkea haluan, jos nyt lähtisin estehevosta etsimään, tämä tyyppi on mulle niin helppo ja vaivaton ratsastaa. Ehkä hevonen samaistuu ratsastajaansa, jos näin on, niin saan toivon mukaan Bellestä joskus sen mitä olen aina halunnut.
Ensimmäistä kertaa Dollarin kanssa tuntui, ettei jalat jää puomeihin kiinni tai että takajaloissa oli riittävästi voimaa päästä esteestä yli todella kevyesti. Luulen, että siinä vaiheessa kun kapasiteetti todella loppuu, se hyppää loput puhtaasti sydämmellään. Ihana hevonen, on ilo olla se ihminen joka sen koulutti. :)

 En pidä kovista kuolaimista nuorilla hevosilla, mulla on aina ollut periaate että nuorten kanssa pitää pärjätä kolmipalalla tilanteessa kuin tilanteessa. Suomessa ehkä jopa vähän katsotaan pahalla, jos nuorella hevosella on kova kuolain. Sitten olin saksassa, jossa vahvoille yksilöille laitettin suosiolla vahvempi kuolain, eikä niiden oikeastaan tarvinnut olla edes vahvoja, riitti että ne olivat suht isoja ja laivamaisia. -Näin ollen helpommin hallittavissa. Joten tänään luovuin periaatteistani ja otin järjen käteen. Henkisesti olen edelleen tätä vastaan, koska kokemuksesta tiedän mihin tilanteeseen kovan kuolaimen käyttö johtaa. Chekker on hyvä esimerkki, sillä varmasti tulevaisuudessa tulee olemaan joku mikmarin kaltainen kuolainhirvitys vielä jonain päivänä. Silläkin pelham on siis ollut vain estekuolaimena, ettei kukaan nyt käsitä väärin, sileällä on ehdottomasti pärjättävä kolmipalalla, jokaisen mun hevosen. Chekker ei ole erikoisemman kuuma, mutta hyvinhyvin vahva ja hyvin etupainoinen.  Dodo taas on rakenteeltaan jo kovin rotevaa kamaa, joka joissain tapauksissa jo väistämättä tarkoittaa, että se on jyrä myös ratsastaa, vaikka olen sen suht kevyelle kädelle koko elämänsä ratsastanut. Se vain on siitä huolimatta perusvahva hevonen. Kun se kulkee, se kulkee kevyenä, kun se lähtee niin se käyttää koko massaansa ja on kuin katujyrä. Kaikenlisäksi mitä enemmän sen kanssa on tehty, sitä kuumemmaksi se on tullut. Yritän silti edelleen tulevaisuudessa välttää mahdollisimman paljon pelhamia ja voihan olla että löydän sille vaihtehtoisen kuolaimen, tosin tähän mennessä meidän suora kumipelhami tuntui kaikista tasaisimmalta ja sopivimmalta sille estekuolaimeksi. Tiedän kun itse ratsastan, että en aiheuta sille tällä kuolainvalinnalla mitään traumaa, vaikka se tuon ikäinen onkin. Päinvastoin, se helpottaa sen kanssa hyppäämistä todella paljon, koska aikaisemmin se on välillä karannut niin pahasti käsistä että ei pysy edes oikeassa askeleessa enään. Enkä missään nimessä halua, että se rämähtää esteen sekaan, koska se saattaa olla niin herkkä, että ottaa siitä itseensä. Varmaksi en tiedä, kun tällaista tilannetta ei koskaan ole tullut vastaan, toivottavasti ei tulekkaan. Se on hypännyt todella pientä ikäisekseen nähden, normaalin 4-vuotiaan olisi ehkä pitänyt hypätä jo isompaa. Mutta olen halunnut varmistaa, että se saa hyvän ja turvallisen pohjan, koska sillä ei ole mitään luontaista estetajua, vaan se kaikki on pitänyt opettaa alusta asti. Mutta nyt näyttää hyvältä, se ei ehkä ole GP hevonen, mutta voin sanoa että ehdottomasti
riittävän laadukas harrastetasolle. :)

Uusi ruokavalio by sisko

Rakastan leipää...ja karkkia...
Leivänhimo on kuulemma verrattavissa amfetamiiniin! Siitä luopuminen on ehkä vaikeampaa kuin karkista. Koska ennen käytännössä elin pelkällä leivällä, enkä syönyt mitään muuta.

Vedosta on 3vko takana, joista yksi viikko keppien kanssa. Tuloksia ei syntynyt, jäin miinuksen puolelle. Pyysin sitte mun siskoa tekemään mulle ruokavalion. Syön varmaan tunnetusti erittäin epäterveellisesti ja väärin. Mulla on aina kiire, joten parhaimmillaan ehdin syödä ensimmäisen kerran 3-4 aikaan iltapäivästä. Jos vapaa-aikaa on, en jaksa panostaa siihen että alan tekemään ruokaa. Tai sit ollaan Tean kanssa 10 tallin jälkeen illalla hesessä syömässä minikana-ateriaa. Joskus syön päivässä vain yhden ateria ja sorrun vielä helposti nopeisiin ostoksiin ja karkkeihin.
Eli ei hyvä.

Uuteen ruokavalioon kuuluu paljon rahkaa, salaattia, kanaa, kalaa & kananmunia.
Kiellettyjen lista on pitkä, enkä edes sitä tähän lähde luettelemaan. Pysyn kaukana leivistä & karkeista, jopa hedelmät kiellettiin. Greippiä saan syödä, mutta ei mielellään sitäkään. Lisäksi pitää vielä ahdata itseensä 3 litraa vettä, tämä on haastavaa, koska parhaimmillaan juon ehkä lasin  tai kaksi päivässä ylipäätänsä yhtään mitään.
Tuo stevia on ihan huippukeksintö. Vihasin rahkaa yli kaiken, ennen kun maistoin sitä marjojen ja stevian kanssa. Nam!

Nyt pitäs vielä raahata itsensä taas spinningtunneille ja lenkille... Ollu viimeaikoina vähän ratsastuspainotteista tämä liikunta.

Tässä muutam esimerkki mun ruuista, yhteensä syön 4-5x päivässä, kutakuinkin jotain ruokia näistä eri variaatioina.

Rahka

Purkki rahkaa

Marjoja

Pellavasiemen rouhetta

Steviaa

Aitoa vanilijaa

2x kalaöljytablettia

Salaatti

Paistettua kanaa/kalaa

Kananmunia 

Salaattia (mausteeksi pippuria)

2x Kalaöljytablettia

Protskulettuja

Rahkaa

Protskujauhetta

Munia (puolesta määrästä vain valkuaiset)

Leivinjauhetta

Steviaa

Kanelia

Muussattua banaania (mutta en saa käyttää sitä..enkä banaania ollenkaan)

2x kalaoljytablettia

Jos lähden töihin, niin teen sinne eväät mukaan enkä käy enää kaupan kautta hakemassa jotain mikroruokia...

Jos joku on missannut postauksen tästä vedosta, niin tässä repeattina idea. Eli meitä on kolme, se voittaa joka pudottaa eniten 9 viikossa omaan lähtöpainoonsa nähden. Voittaja saa haluamansa 300e arvoisen palkinnon. Jotenkin onnistun aina olemaan mukana tällasissa, vaikka en niitä varsinaisesti edes keksi...hiphei!

Irtohypytystä

Käytiin Tean kanssa hypyttää Bea & Belleä.

Kolmoissarjaa & varsan odotusta

Sunnuntai

Eilen oli Chekkerin kanssa ekat kolmoissarja treenit!

Odotin katastrofia, mutta sain taas yllättyä. Välit oli reiluja 7-7, jos mä nyt oikein muistan. Ahdasta oli, mutta suureksi yllätykseksi Cheku rajotti hyppykaarta itse yllättävän paljon, vaikka sainki roikkua ohjissa kiinni melkein koko sarjan läpi. Se todellakin selvisi siitä. Meillä tosin oli pysty-pysty-okseri, mutta todelliset ongelmat varmaan alkaa okseri-pysty-okseri sarjalla.

Ja sitten, hypättiin myös trippeliä. Mun on ihan pakko selittää tää, koska en olis IKINÄ uskonu että mun hevonen todella voi muuttua noin paljon siitä mitä se joskus oli. Trippelille lähdettiin ns uralta, oon tosi huono ratsastaa tollasesta paikkaa lähestymisiä, koska se ns on askel, mitä ei ole laskettu...

Siihen sai tulla aika hyvällä temmolla että sai askeleen osumaan. Yhden kerran tuli liian alitemmossa ja olin ottamassa siihen yhtä askelta lisää, mut Cheku rykäs multa ohjat ja oikeen tsemppas, että päästiin se samalla tavalla ku ennenkin. Siis ihan mieletöntä, en voinu uskoa sitä samaks hevoseks, joka viimeseen asti on aina ollu mun ratsastuksen armoilla. Sille on alkanu kehittyä jotain omaakin estetajua askelten suhteen. Se on täysin eri hevonen kuin 5-vuotiaana, voin uskoa että kukaan sillon sen selässä ollut ei uskoisi sitä edes samaksi.

Kuka uskoo että kuva otettu EOS 600D:llä? :DDD what the hell happend??

Deli otettiin pois laitumelta toissapäivänä. On alkanu näyttää siltä, että se räjähtää kohta. Joten nyt se on tiukassa syynissä.

Natu ja sen poikaystävä harjotteli helikopteria tossa lauantai-iltana :DD

Sunnuntai-aamut ft. Tea

Maanantai

Tuli pieni dejavu viime maanantaihin. Homma meni kutakuinki just niinku viikko sitten. Tea melkeen pääsi hengestään ku tultiin Vilnan ja Kokkiksen kaa rannasta. Alko jo ihan pelottaa, Chekun kanssa lähdin rantaan ilman satulaa (just niinku viimekski), Tea tosin oli Laronan kanssa mukana. Käännyttiin kyllä puolvälissä ötököiden takia takas kotiinpäin, joten en kerenny lentää päin puuta. 

Ratsastin kaikki hepat tänää ilman satulaa, eilen oli vähän tuskasta pitää jalustimessa tota kipeää jalkaa.

Dodo oli ehkä päivän piristys, se oli niin kiva tänään; kevyt, tasanen ja pysyi hyvin alla. Pyydän jotain ottaa siitä sileävideoo tällä viikolla, ni näette ite.

Oon myös innostunu näistä bannereista, ku pari tallikaveria on kysyny jos tekisin heillekki.

Mitäs tykkäätte?

Ypäjältä kotiuduttu

 Särkylääkkeiden voimalla selvittiin... en tiedä oliko nyt lopulta kovin hyvä idea. Kovinkaan hyvältä tuo jalka ei todellakaan näytä.

Voin sanoa että pikkasen väsyttää! Vähän liian rankka viikko takana...
Enkä edes jaksa kirjottaa mitään erikoista, taidan mennä nukkumaan, huomenna on piiitkä työpäivä edessä.
 

Tämäpä jäi nyt lyhyeen tänään, jatkan kun ehdin ja jaksan! Öitä :)


Käväsin muuten tänään myös hepan selässä!