lauantai 22. marraskuuta 2014

Kuva viikon takaa kun käytiin pikkumiestä moikkaamassa.



Iloisia uutisia tuli Dramasta kun meitä pyydettiin katsomaan parin viikon päästä sen seuraavaa irtohypytystä. Hyppää kuulemma niin super hienosti. En vielä uskalla tästä innostua, kun en tiedä onko se sitten omaan silmään sellanen wou, mutta toivotaan. Se on muutenkin saanut todella paljon kehuja hyvästä käytöksestään ja kiltistä luonteestaan. Mikä on vähän jännä, koska viikon ikäisestä eteenpäin se oli oikea painajainen. Ja suvun perusteella sille ehkä oli leimattu jo valmiiksi tuo huono luonne, mutta toistaiseksi se on kyllä nyt kääntänyt kelkkansa täysin ja vaikuttaa tulevan ihan hyväkäytöksinen ori.

Chekkeristä on pakko kirjottaa sen verran, että se on ollut aivan älyttömän hyvä siihen nähden että diagnosiina oli kaularangan nivelrikko ja lisänä vielä headshaking. Se ei ole oireillut juuri yhtään. Uskalsin jopa ilmottaa sen Urmas Raagin estekurssille, kävin hänen valmennuksissaan viimeksi Latin tullessa meille, eli n. 7-vuotta sitten. Nyt on ihan mielenkiintoista mennä sinne Chekkerin kanssa. Ainut mikä vähän hermostuttaa on se, että en tiedä miten Chekker käyttäytyy nyt ryhmässä. Se meinaan stressaa edelleen ääniä ja hermostuu jos on samassa maneesissa jonkun kanssa joka hyppää. Vähän neuroottinen luonne sillä kuitenkin on ja on aina ollut, niin se tuottaa tällaisissa tilanteissa vähän yllättäviä ongelmia. Se kun hyppii siellä sitten pitkin poikin maneesia ja kuumenee yli äyräiden. Olen huomannut kun se alkaa stessaamaan, sen oireet alkaa näkyä ja keskittiyminen alkaa herpaantua, yleensä tähän vaikuttaa ihme kyllä muut hevoset ja niiden/ratsastajien luomat äänet. Eiköhän me kuitenkin selvitä. Loppujen lopuksi se on kuitenkin aivan ihana persoona, yrittää aina parhaansa ja on ihan superkiltti käsitellä, vaikkaa välillä vähän päässä viiraakin. :)

Alla video Bellen viikon takaisista treeneistä. Se on vähän hitaan oloinen tamma, tosin se ei enegiaa saa ikänsä vuoksi mitään hirveitä määriä, kun liikutuskin on vielä ihan varsan tasoa. Mutta onhan se iso tamma ja uskon, että kun kehittyy, niin muuttuu tuosta hyväksi. Sen ratsastettavuus on mun makuun tasoa unelma, se on niin kevyt ja ihana ratsastaa. Oon tottunu vähän raskaampiin ja vaikka Bellekin on iso, se on silti ihanan höyhenmäinen ratsastaa, mut ei kuitenkaan mikään yliherkkä. 



torstai 13. marraskuuta 2014

Vastauksia




Kerro teidän kissasta ja koirasta jotain?

Kissa on 4-vuotias Hermés ja koira 11-vuotias vanhus Tango.


Miten jakselet ylipäätänsä nyt Vilnan ja Delin poismenon jälkeen?

Päivä kerrallaan... Kyllä ne on mielessä päivittäin, aina kun on itellä kylmä on tottunu miettimään mitenköhän Deli ja Vilna pärjää, mut sit muistaaki ettei niitä ole enää... :(


Jos saisi Beasta jotain kuulumisia, miten sen kanssa edetään yms?

Beaa laitetaan satulaan tällä hetkellä, valitettavasti enempää kuvia/kertomuksia siitä nyt ei tällä hetkellä ole.


millainen on äitisi hevos historia, onko nämä omat hevoset ja ratsastavat lapset hänen lapsuutensa unelma? 

Sillä on jotain teurastamolta pelastettuja ex ravurioreja joskus ollut, en niistä sen enempää tiedä. No unelmasta tässä maksajan roolista en tiedä, mutta luulen että sitä tekee mistä tykkää ja tuohan hevoset aika paljon sisältöä elämään. Nyt se ainakin on päässyt itekkin vihdoin ratsastamaan (ehkä ensimmäistä kertaa vähän tavoitteellisemmin), joten ehkä näkee tän harrastuksen taas eri näkökulmasta. Mulle ja siskolle on kuulemma ponia tyrkytetty jo 6-vuotiaina, mutta ei kuulemma oltu haluttu.



Mikä olisi ori valintasi bellelle ja miksi? 

Belle on täydellinen mulle tollaisena kun on, jos tekisin siitä itselleni varsan käyttäisin ehkäpä suoraa Clintonia. Jotain vanhempaa oria jokatapauksessa, koska itse tykkään näistä "vanhemman mallin" estehevosista.

oletteko menossa Draman kanssa laatuarvosteluun?

Kyllä Drama menee kaikkeen mahdolliseen, se on nyt vielä niinkin keskeisellä paikalla kuin ypäjä. Valmistelutkin hoituu ilman omaa ahertamista, niin kyllä se menee laatuarvosteluihinkin.



Miten teille tuli kissa? Eikö se ole aikuinen jo?

Halusin aikuisen kissan ja jonkun joka tarvitsee kodin. Olisin ottanut varmaan jonkun sokean ja kolmijalkaisen raukan viron kissatarhoilta, mutta ehtona tähän oli että on sitten rotukissa. Joten Hermés (4v.) löytyi ja nyt elelee onnellisena meillä. Entisessä kodissa oli pieni lapsi jota stressasi, joten siksi etsi itselleen uutta kotia. Oli kyllä ihan nappivalinta meille, niin ihana ja sympaattinen kissa, käytös muistuttaa jo vähän koiraa, joten sopii meille todella hyvin. Kissa siksi, että oon aina tykännyt niistä, mutta meille perheeseen ei vaan kissaa ole otettu, Hermés on kuitenki nyt vallottanu kaikkien sydämet ja ei kyllä ihme... :)




Voiko teidän kaikkia hevosia tarhata laumassa, ovatko koskaan pahemmin tapelleet?

No en harrasta tätä yhteistarhausta kovin paljoa, nyt on ensimmäinen kerta kun meillä hevoset laakspohjassa tarhaavat yhdessä talvikaudella (Belle & Cheku). Kesäsin on aina sopivat parit löytyneet, tosin aina omista hevosista. En halua sitä riskiä että joku menettää jalkansa. Belle ja Chekker nyt ovat laidunkauden jälkeen olleet niin erottamattomat, että jos toinen ei ole tarhassa aamulla, niin paniikki iskee, vaikka muuten eivät olekkaan riippuvaisia toisistaan. Deli & Vilna ovat olleet tarhapareina niin kauan kun Vilna loukkasi itsensä, joten ne tulivat suht hyvin toimeen ja meidän omassa pienessä tallissa lähenivät entisestään. Vilna myös tuli varsojen kanssa hyvin toimeen, niin on ollut aina hyvä pari Delille ja sen varsoille. Mutta yleisesti vältän tätä yhteistarhausta pienissä tarhoissa, se on todella vaarallista.




Pahin haaveri hevosen kanssa jonka olet kokenut?

Onhan näitä ollut ja muutama arpikin jäänyt muistoksi. Mitään yksittäistä nyt en osaa kertoa, useimmista yleensä on sairaalaan joutunu...


Oletko koskaan ollut koulukisoissa?

Olen juu, Vilnalla ja Latilla, ei tosin oo koskaan ollu mun juttu, joten jäänyt kokonaan. Tosin välillä kyllä mietin että Chekulla tai Bellellä ois joku luokka hauska käydä starttaamassa.


Entä kenttäkisoissa?

Kerran sellaisiin olen eksynyt ja koko homma tyssäs jo kouluosuuteen, kun Lati kyllästyi ja rymäytti aitojen yli.


Minkä "tunnetun" hevosen voisit ottaa itsellesi? Mikä olis siis sun mieleen, sun tyylinen kisakentillä näkyvä hevonen? (olettaen että aika ja raha ei olisi ongelmia)

Nyt en osaa tähän nimetä ketään, mutta muutama hevonen on kyllä matkan varrella vastaan tullu jotka olis pitäny saada itelle. Näen yleensä heti kyllä mikä on mun juttu, mutta niitä ei kovin usein tule vastaan.

Oletko ratsastanut koskaan ex-ravureilla? 

Muutamalla sellaisellakin on joskus tullu ratsastettua.


Millaiset tavoitteet sinulla on bellen ja chekun kanssa vaikkapa ensi kaudeksi?

Belle starttaa 4-vuotaiden noviisisarjaa ja Chekker menee mitä pystyy. En Chekun kohdalla ota mitään paineita tai tavoitteita. Vaikka se tällä hetkellä menee hyvin, kaikki saattaa keväällä kaatua niskaan sen HS-syndrooman kanssa. Jos se 110-120cm luokkia hyppäisi, niin olisin todella tyytyväinen, en kuitenkaan vielä tässä vaiheessa uskalla toivoa mitään.

mikä on omista hevosista paras jota olet ratsastanut? 

Jokainen on täysin erilainen ja todella omalaatuinen. Turvallisin tunne tuli Latilla hypätessä, Deli taas oli helpoin kaikessa, Vilna hauskin, Chekkerin kanssa taas tulee se WOU-fiilis parhaiten esille, Belle taas on vähän kuin emänsä Deli ja Dodo taas on vähän hektinen tapaus. Kapasiteetiltaan paras on Chekker, mutta mielyttävämmäksi ja "parhaaksi itselleni" koen Delin ja sen varsan Bellen, kummatkin ovat mun käteen sopivia ja mun tyyppisiä hevosia.


mikä hevonen on opettanut sinulle eniten? 

Yhtä hankala kysymys kuin edellinenkin. Jokainen on opettanut hyvin erilaisia asioita, mutta tässä hommassa alkuun opettivat Vilna ja Lati. En tosin voi varsinaisesti sanoa, että yksikään hevonen olisi mulle opettanu jotain, koska olen pääosin saanut vain kokemattomia hevosia itselleni ja yhdessä siinä on sitten yritetty oppia. Yhtään opetushevosta mulla ei koskaan ole ollut, Vilna ja Deli ovat ainoat jotka on ostettu 8-vuotiaina hieman enemmän kokemusta nähneinä, kuin muut. Delin kanssa tätä ei koskaan päästy hyödyntämään. Kiteyttäisin tämän ehkä kuitenkin Vilnaan, se oli se joka opetti alkeet tässä hommassa, että pärjäsin noiden muidenkin kanssa. 


ovatko omat tulevaisuuden suunnnitelmasi selvät, elikkä opiskelut ym.?

Ikuisuuskysymys, ja vastaustakaan ei vielä ole. Ei ole helppoa tietää mitä elämässä haluaa työkseen tehdä...



Sisko & Dodo
Missä asut nykyään ja kenen kanssa?

Asun mun poikaystävän kanssa, Lohjalla edelleen.

Mitä sun kaksoissiskolle kuuluu?

Se asuu Tampereella edelleen ja opiskelee, hyvää sillekkin kuuluu, ainakin kun viimeksi näin.

Onko sulla hyvät välit perheeseesi ja sukuusi?

Kyllä juu.

Meinaatko astuttaa bellen vai tuleeko pelkkä kisahevonen sulle?

Jätän kasvatushommat nyt hetkeksi, joten Bellen kanssa keskitytään kisaamiseen. Bellessä on kyllä kasvatuspotentiaalia, ehkä vielä joskus palaan tähän kasvatustouhuun, mutta tällä hetkellä Bellessä ja Dramassa on ihan riittävästi nyt tällä hetkellä. Varsottaminen on hyvän tamman kohdalla hyvä plan B, mutta en ihan suorilta käsin tästä lähtisi sillä varsaa tekemään, kun pystyy kisaamaankin.

Onks nyt kivaa ku laakspohjas on rstsastuskoulu?

Noh..omat vaikeutensa se toi, aikatauluttaminen on mennyt vähän hankalaksi. Käyn joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Mutta näillä mennään toistaiseksi. 

Onko teidän hevosten karsinat vierekkäin?
Cheku ja Belle on vastakkain, Dodo kokonaan eri käytävällä.

Milloin teet jonkun kuvapostauksen?
Kyllä niitä tulee, kun saan jonkun kuvaamaan :)

Mitä sulle ylipäätään kuuluu?
Hyvää, just nyt mulla on viikon "kesäloma", valitettavasti tää loma menee flunssassa mikä nyt vähän harmittaa. Mutta hevosten kanssa menee mun mielestä tällä hetkellä todella hyvin ja muutenkin elämässä.

Voitko tehä taas sun korkkareista postauksen?
En oo ostellu kenkiä pitkään aikaan, niin sellasta ei oo nyt tulossa. :D

Blogin plussat ja miinukset?

Tätä on kiva kirjotella kun on tylsää, mutta tuohan tää mukanaan jonkun verran negatiivisia asioita, mutta toistaseks en oo niistä vielä paineita ottanu. Jos mun tietokone kaatuis lopullisesti, ni täältä blogista löytyy ainaki suurin osa tärkeistä kuvista, joten pidän sitä yhtenä isona plussana. :D

Mitä teidän tilalle tulee tapahtumaan?

Se on tällä hetkellä tyhjillään, kesällä sinne varmaankin tulee taas jotain (omia) hevosia laiduntamaan. Ehkä sitä jossain vaiheessa aletaan rakentamaan eteenpäin, ehkä vuokrataan tms. Vielä ei ole tiedossa mitä sen kanssa tulevaisuudessa tapahtuu, mutta myyntiin se nyt ei mun tietääkseni ole tulossa.

Oletko nyt "helpottunut" kun hevosia vähemmän?

Kyllä neljän hevosen kanssa on huomattavasti helpompaa kuin kahdeksan kanssa. Mutta ei tämä nyt silti mikään päämäärä meillä ollut, ettei joku ymmärrä väärin. Oli kuitenkin tiedossa, että jossain vaiheessa niitä alkaa karsiutumaan syystä tai toisesta, vaikka ei me yhdestäkään oltais haluttu luopua. Ikävähän jokaista menetettyä on, ei sille mahda mitään, mutta elämä ei ole ikuista, vaikka sitä välillä toivoisinkin... Jos saisin päättää eläisin ikuisesti sitä aikaa, kun mulla oli kaikki kahdeksan hevosta terveinä...

Onko teillä vielä se koira?

 Tango kyllä on meillä edelleen, tai äidin ja isän luona asustaa. 11-vuotta on ikää jo kertynyt ja vähän jo pientä vaivaakin, mutta edelleen onnellisena porskuttaa perheen ilona.

Onko sulla vielä se volvo, onko ollut hyvä?

Volvo C30 kyllä löytyy vieläkin myös. En voi kehasta maailman parhaaksi autoksi jatkuvien korjausten vuoksi, mutta hyvin on pelittänyt, kun ei ole korjattavaa. Onhan sillä jo ajettukkin aika paljon, joten sekin vaikuttaa tähän...


Etsiikö Dodo vuokraajaa?

Etsii joo, tai on mulla siitä ilmotus ollu jo pitkään. Kriteerit vaan on aika tiukat, en ihan ketä tahansa ota ja vielä ei ole tullut yhtään sopivaa ihmistä vastaan.

Miksi myit Bean?

Kolmen varsan vieminen eteenpäin vie paljon rahaa ja aikaa. Tämän vuoksi Bea myytiin, ei siksi että olisin siitä jostain syystä halunnut luopua, päinvastoin. Se on aivan ihana tamma, todella kaunis ja uskoisin että ihan kyvykäs tulevaisuuden kisaradoille. Se pääsee etenemään paremmin muissa käsissä ja meille jäi silti kaksi varsaa. Valintana oli myydä Drama tai Bea, Drama oli siitä orista millä olin aina halunnut laittaa, joten sen vuoksi Bea myytiin.







maanantai 10. marraskuuta 2014

Kuulumisia

Chekker on oirehtinut headshakingia ihmeen vähän nyt tänä syksynä. Syksy on muutenkin sille helpointa aikaa oireiden suhteen, saattaa olla jopa että välillä ratsastuksen aikana ei oireile sitä mitenkään. Vaikuttaa lupaavalta, melkein jo ihmeeltä, koska mitään hoitoja se ei ole saanut, edes kaularangan nivelrikkoon, koska en usko niiden olevan yhteydessä toisiinsa.  Vähensin siltä kaurat minimiin ja tämän jälkeen se on ollut todella hyvä, en tiedä onko sitten kaurassa jotain mikä laukaisee oireilua, kaikkihan tämän sairauden kanssa on mahdollista... Joten täytyy kisakaudelle (jos sinne päästään) suunnitella sille erilainen ruokaohjelma, nyt vain mennään peruskunnon kohotuksella tällä hetkellä. Täytyy vain toivoa, että keväällä tilanne näyttää vieläkin yhtä hyvältä joka tarkottaisi, että kaikki ärsykkeet on pystytty minimoimaan, niin että se pystyy jatkamaan ympäri vuoden normaalia käyttöä. Esimerkiksi ratsastan sillä suoralla kuolaimella, se ei varsinaisesti ole ratsastettavuudeltaan sille paras kuolain, mutta se oirehtii sen kanssa huomattavasti vähemmän kuin kolmipalalla. Kyseessä on sellainen kaksin kerroin taittuva kumikuolain, joka on todella pehmeä suussa. Samaa kuolainta käytän Bellellä, koska se on todella herkkä suustaan ja normaali happymouth-kolmipala on sille liian vahva. Samantyylistä yritän löytää pelhamiin, koska tällä hetkellä meillä on suora kumipelhami, mutta kumiosa on kova, eikä ole ihan yhtä hyvä Chekkerille. En nykyään myöskään käytä turpaverkkoa, koska meksikolaisilla suitsilla se menee ja on aina mennyt huomattavasti paremmin, kuin turpaverkko/tavalliset englantilaiset suitset-yhdistelmällä. Luultavasti jostain hermopaineesta tässäkin kyse, joten olen miettinyt PS of Swedenin suitsia joissa hermopaine on pyritty minimoimaan. En kuitenkaan ole vielä kuullut mitään todisteita headshaking hevosilla niiden toimivuudesta, joten en kokeilumielessä viitsi ihan hirveätä summaa niihin sijoittaa juuri nyt, kun tuntuu että meksikolaiset ovat jopa paras vaihtoehto tähän asti. HIHS:issä näitä hypistelin, mutta jäivät sinne, kun en nyt ihan vielä tullut siihen päätökseen kokeilla niitä...saa nähdä, ehkä mä ne tässä jossain välissä vielä hankin.

Dodo on mennyt positiivisesti parempaan suuntaan ja paljon. Äiti menee sillä nykyään pääosin ja minä vain läpiratsastan sitä muutaman kerran viikossa, jotta pysyy hyvänä. Se on nykyään paljon rauhallisempi, ei kerää kierroksia enää samaan malliin kuin ennen. Sen käyttötarkoitushan on aina ollut olla harrastehevosena meidän perheelle ja siihen käyttöön se nyt näyttää sopivan oikein hyvin, vaikka aluksi vähän epäilin. Se on korvannut Vilnan puuttuvan aukon jokaiselta ja äiti ja siskokin voivat sillä ratsastaa ihan itsenäisesti. Äiti on jopa hypännytkin sillä jo ja sekin sujuu todella hyvin, kun se on nyt taas tajunnut, että esteistä mennään jokaisen ratsastajan kanssa yli eikä ohi. Joten se on jopa ikänsä puolesta pienillä korkeuksilla äidille ihan hyvä harjoitushevonen, ei kiellä, hyppää aina ja mistä vain. Tällainen se oli kun sen koulutin ja tällaisen siitä aina halusinkin. Sen ei tarvitse hypätä isoa, eikä se kapasiteettinsa rajoissa pystykkään, mutta sen pitää olla luotettava niillä pienillä korkeuksilla mitä se tulee elämänsä aikana menemään. Dodo on aina ollut vähän vahva ratsastaa, mutta nykyään se on aivan ihana, eikä vahvuus haittaa yhtään. Paljon työtä tämän lopputuloksen takana on ja kehittymisen varaa on vielä paljon, mutta tällä hetkellä olen siihen enemmän kuin tyytyväinen.

Meidän varsat, Belle ja Drama voivat hyvin. Dramamahan on ypäjällä ja sitä käsitellään siellä oppilaiden toimesta. Tähän asti olen kuullut vain pelkkää hyvää, eikä se ole järjestänyt mitään katastrofeja siellä.
Belle taas etenee tasaisen varmasti, tamma kun on niin välillä on niitä känkkäränkkä päiviä, mutta kaikenkaikkiaa olen tyytyväinen sen kehitykseen!

En ole pitkään aikaan järjestänyt kysymyspostausta, mutta nyt olis sopiva hetki sille! Joten kysymyksiä tulemaan.


tiistai 21. lokakuuta 2014

Aamun estetreenit

Aamun estetreeneistä saatiin vihdoin videoitakin aikaiseksi. Belle on kyllä yllättäny postitiivisesti, se on aina into päällä ku pääsee hyppäämään ja se on tosi helppo hevonen tuoda esteelle. Tai siltä se selkään tuntuu, mutta kun katsoo sen ilmeitä tuossa videossa, ni tuntemukset on vissiin välillä vähän ristiriitaset. :D
 Se on kevyt, helppo laukkainen (tasainen) ja pysyy hyvin ryhdissä. Juuri sellainen kun mun mielestä estehevosen tulee olla. Tai ainakin tän tyyppinen hevonen sopii mun käteen tosi hyvin. Vähän sen koko tuo tietynlaista hitautta, kuten varmaan videossa huomaakin. Mutta isoksi hevoseksi se on yllättävän kevyt ja näppärä ratsastaa,




Chekker taas on tyypiltään ainakin mulle se vaikeampi tapaus. Etupainoinen, vahva ja voimakas takapää joka ei helpota selässä istumista yhtään. Tauon jälkeen on taas totuteltavaa sen tyyliin, ennenkuin tässä radoille on mitään asiaa. Multa sen kanssa hyppääminen ei ikinä tuu ns. luonnostaan, se on aina opeteltava uudelleen. Tilaa pitää antaa ennen estettä ja siellä hypyssä on aina yhtä vaikeaa pysyä kuten tuossa okserilla jo huomaakin. Tän päivän hypyt sen kanssa oli omalta osalta aika kehnoja, en ihan oo vielä löytäny sitä sen tyyliä taas tauon jälkeen, mutta kyllä se tästä...




Pidin äidille tunnin Dollarilla sunnuntaina, kun se lopulta nyt suostui selkään mennä tekemään muutakin kuin kävelemään loppukäyntejä. Dodo nyt ei alkeisratsuksi se sopivin ole, mutta äidin käyttöönhän se on meille syntynyt, joten yritetään nyt saada se ajatus vireille. Yllätyin positiivisesti, että tää meidän kuumakalle rauhottui ihmeen paljon ku äiti meni selkään. Ainahan se meno päällä on, mutta nyt ehkä ihan hitusen rauhoittui. Tai sit se on mun kuvitelmissa menevämpi mitä tosielämässä, kun oon aina ite siellä selässä. Mitäänhän siltä ei vaadittu ja se yleensä kerää energiaa kun pitää tosissaan jotain alkaa tekemään.
Äiti joka on tottunu Vilnaan (ja vähän Latiin sen ollessa saikulla), niin Dodohan nostaa laukat heti käskystä eikä Vilnan tapaan kiukuttele kahta kierrosta kiitoravia ja siirtyy laukkaan kun itse haluaa ja lopettaa sen myös samoilla periaatteilla. Dodo jopa laukassa huomasi, että äidin tasapaino alkoi pettää, niin siirsi heti raviin. Tää piirre toi nyt toivoa tulevaisuuden suhteen. Dodokin varmasti oli ihan onnellinen, kun kuski kerranki keskittyi johonkin muuhun kuin "pää pois ryntäistä"-ajatukseen ja se sai hölkkäillä ihan niin kuin itse halusi.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Bellen estetreenit

Bellen kanssa oli eilen pienimutoiset estetreenit. Käyn nykyisin paljon ratsastamassa töiden jälkeen illalla, vapaapäivinä ja aamuvuoroina aikaisemmin. Äiti on nyt ollut auttamassa, joten kolmen hevosen ratsastus sujuu hiukan nopeammin, kun kaksi saadaan maneesiin kerrallaan. Yritän välttää menemästä ratsastuskoulun kanssa samoihin aikoihin, koska olen todennut, että se tuo välillä ikäviä vaaratilanteita varsinkin kun on nuoria hevosia. Ikinä ei tiedä kuka päättää lähteä juoksemaan jostain takaa ja yhtäkkiä hevonen sinkoaa ilmaan jne. Näitä tilanteita on nyt tullut tarpeeksi monta, jotta tajusin alkaa välttelemään. Kaikkeenhan nuorten hevosten pitää tottua, mutta jokapäiväisesti tällainen ei ole aina kivaa. Lisäksi maneesi on usein niin täynnä, ettei siellä ole kiva mennä kymmenen muun seassa 3-vuotiaan kanssa tai Chekkerin, joka pelkää jokaista ääntä ja lähelle tulevia hevosia.

Kävin ennen melkein aina päivisin ennen töitä tallilla. Mutta kolmen hevosen hakeminen tarhasta, loimittaminen, kuntoon laitto ja sen jälkeen vielä ratsastus ja takaisin pihalle vienti, vie tosi paljon aikaa ja on välillä tosi uuvuttavaa, kun siihen aikaan joudun tekemään kaiken yksin.

Mutta jatketaan Bellen treeneistä. Se menee (vähän toki päivästä riippuen) sujuvasti pienen pientä ja lyhyttä rataa. Kokeilin sellaista eilen ekaa kertaa, kun iski pieni paniikki, että sen pitäisi ensi kaudella hypätä 90-100cm racing luokkia ja tuntuu että ollaan ihan alkuvaiheessa viellä. Mikä on toki ymmärrettävää kun on iso ja 3-vuotias tamma, se vaatii vähän aikaa kasvamisellekkin, niin kaikkea ei pysty tekemään kuin itse haluaisi. Suunnittelin, että se harjoittelee vielä tämän vuoden loppuun ihan miniesteillä ja katsotaan sitten korottamista ensi vuonna muutaman harjottelukisan jälkeen. Jotta siis päästäisiin niihin racing-luokkiin. Eihän esteiden korkeus sille kovin suuri ongelma ole kokonsa puolesta, mutta se on melko herkkä tamma, enkä halua edetä liian nopeasti, ettei tule takapakkia. Kokonsa puolesta sillä on vielä vähän haparointia kroppansa kanssa, joten edetään rauhassa.

Belle on onneksi hyvin ennakkoluuloton, eikä paljoa kyttäile mitään erikoisesteitä, vaikka sitä mentäisiin ekaa kertaa. Joten tähän asti on vaikuttanut ihan lupaavalta, että ehkä ensi vuonna ihan järkevästi päästään kisaamaan.


lauantai 11. lokakuuta 2014

Saan edelleen kysymyksiä ja epäilyjä tuosta nettiin kirjoitetusta vääristyneestä tarinasta Vilnan ja Delin lopettamisesta. Ikävää tässä maailmassa on, että ihmisillä on taipumus muistaa aina vaan ne negatiiviset asiast. Luultavasti kuulen tästä aiheesta vielä vuosienkin päästä. Koen tällä hetkellä, että sen tekstin kirjoittaja tavallaan pilasi ihan syyttä mun "maineen" jollain tasolla. Ja vain pelkästään muutaman minuutin kirjoitetulla tekstillä, jonka ehti kuitenkin muutama tuhat ihminen lukemaan. Olen henkilökohtaisesti niin vihainen, etten tiedä miten tätä asiaa pitäisi käsitellä.

Mutta teille ketkä edelleen jaksatte kysellä, että "tapahtuiko lopetuksessa jotain?". Ei tapahtunut. Ainut mikä meni "väärin", oli, että oltais haluttu niiden nukkuvan yhtäaikaa. Eikä varsinkaan Vilnaa ensin. Mutta ell näki näin parhaaksi ja ammattilaisena ehkä tietää mikä siinä tilanteessa on paras tapa. Vilna kuitenkin oli melko paljon kookkaampi ja aineiden vaikutus ei tehoa niin nopeasti kuin Deliin joka on rakenteeltaan huomattavasti heikompi. Ja Vilnalla oli myös todella vahva sydän verrattuna Deliin tai Latiin. Deli on paljon herkempi hermoiltaan, joten sen vuoksi olisin halunnut sen olevan ensimmäinen joka lähtee, ettei toinen joudu näkemään toista kuolleena ja järkyttyä siitä. Tämäkin on vain tällaista tunteellisen ihmisen höpinää, tosiasiassa eihän ne enää rauhoittavien aineiden jälkeen tajunneet yhtään mitään. Jotenkin sitä yrittää viimeiseen asti kuitenkin hevosien parasta, vaikka eiväthän ne nyt ihan tunnetasolla yllä ihmisen tasolle.

Koen itseni melko rehellisenä ihmisenä, mutta sitä joutuu kärsimään muiden epärehellisyyden vuoksi melko usein. En ymmärrä kirjoittajan motiivia siihen tekstiin, enkä tule varmaan koskaan ymmärtämään. Nyt joku ilmeisesti vain näki tilaisuuden jyrätä mut ihan täysin. Mutta jos tämänkin takana on vain katkeruus ja kateus, niin jään suoraan sanottuna sanattomaksi. Ei mulle tulisi ikinä mieleenkään haukkua ketään julkisesti nimettömänä. Eikä muutenkaan arvostella toisten toimintatapoja, jos hevoset voivat kuitenkin muuten hyvin. Varsinkaan asiasta joka on mulle henkilökohtaisesti erittäin raskas ja melko tuore, kun lopetuksesta kuitenkin on vasta viikko aikaa. En ymmärrä tätä ihmisten julmuutta tässä maailmassa.

Niin moni hevonen on lähiaikoina lopetettu syystä tai toisesta, jalkavammojen vuoksi jne. Meillä kun lopetettiin kaksi eläintä, jotka saivat lisää elinvuosia ihan vain meidän hyvien sydämien vuoksi, siitä nousi näin suuri kohu, että kuinka joku voi tehdä näin. Silti päivittäin klinikalle jää hevosia pienemmistäkin syistä ja omistajat eivät jaksa kuntouttaa niitä takaisin, kun tulevaisuuden käytöstä ei ole varmuutta. Meidän kohdalla oli tiedossa, että kuntoutuksesta huolimatta mitään käyttöä tulevaisuudelle ei ole. Silti ne saivat jatkaa elämäänsä tähän asti. Enkä tässä tekstissä todellakaan tarkoita ketään yksittäistä tapausta, vaan puhun ihan yleisesti.

Toivoisin, että tekin uteliaat ihmiset ymmärtäisitte, että tämä ei nyt ole oikea kohta yrittää selvittää asioita juurta jaksaen. Ja yrittää kaivaa väkisin tästä jokin negatiivinen asia jolla voisi jatkaa tätä tuskan aiheuttamista mulle. Jokainen eläimen menettäneenä varmasti ymmärtää sen tuskan mikä sen jälkeen siitä jää jäljelle. Eli toivoisin, että tämän tekstin jälkeen tähän asiaan ei tarvitse enää näiltä osilta palata...

torstai 9. lokakuuta 2014

Drama muutti ypäjälle

Drama muutti viime viikon keskiviikkona Ypäjälle, lastaus ja kuljetus meni niin paljon paremmin kuin mitä odotettiin. Ihan ylpeä saa olla pikkumiehestä. Se vihdoin pääsi ikäistensä kavereiden seuraan, mutta sunnuntaina kun kävimme sitä katsomassa, vaikutti se vähän loukkaantuneelta tästä päätöksestä.

Se oli muutaman viikon eri tallilla täysin eristyksissä ja tarhattuna yksin. Ennenkuin saimme paikan tuolta ypäjältä nyt lokakuuna alusta. Kotona se pisti niin ranttaliksi, ettei voinut enää sinne jäädä. Vaikka se tarhasi Vilnan ja Delin kanssa kovin pitkälle, ainut ongelma sen kanssa oli kun se alkoi tulla aidoista läpi. Tammojen kanssa sillä ei minkäänlaisia ongelmia ollut, Vilna ja Deli piti sen hyvin kurissa. Kotona se oli siksi näin pitkään, kun tuntui että mistään ei löytynyt vuotiaalle orivarsalle pihattoa ikäistensä seurassa. Lopulta onneksi joku ehdotti ypäjää ja se nyt on parempi kuin hyvä vaihtoehto, niin kaikki kyvyt-esiin sun muut karkelot ovat Dramalle lyhyen matkan päässä. Jos vaikka vihdoin saatais eka varsa johonkin näytille! Bellen kanssa kun on ollut vähän mutkia matkassa ja kun kerrankin sen sain ilmoitettua johonkin 2-vuotiaana, niin sit loukkasi jalkansa.

Tänään Dramasta tuli jo kuvakin äidin puhelimeen. En julkase sitä täällä, koska siinä on kolme ihmistä, jotka tuskin haluavat tänne blogiini :) Se tuli vähän yllätyksenä, koska se opettelee näköjään ohjasajon alkeita oppilaiden kanssa. En ihan tiennyt, että siellä käsitellään näitä vuotiaita noin paljon, kun käsitin että vaan jotain irtojuoksutuksen kaltaista toimintaa. Mutta varmaan Dramalle ihan hyvä juttu, että käsitellään noinkin paljon. Laumasta poisoleminen aina aika-ajoin on kyllä positiivista, ettei se kiinny muihin. Koska Vilnaan ja Deliin se kiintyi niin paljon, että tarhasta ei oikein voinut ottaa ketään pois ilman että tämä sekosi siellä.




keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Järkytyksiä ja blogin pitämisen miinuspuolia

 Kirjoita uusi viesti  |  Alueen etusivu  |    |  Etsi Alas ⇓  

  Hevosten haaliminen ja myöhempi tappaminen
Lähettäjä: ****
Päivämäärä:   6.10.14 11:05:13

Minkä takia ihmiset haalivat ihan liikaa hevosia ja jonain päivänä alkavat tappamaan niitä kun on voimat loppu ja rahat tiukilla? Puhun nyt tilanteesta jossa on jo alunperin tiedossa että talous tulee kyseisellä hevosmäärällä olemaan hyvin tiukilla ja samoin voimavarat. Hevoset ovat huonolla hoidolla koko elämänsä ja niiden suurin tarkoitus on esiintyä blogissa. Koko blogi on rakennettu vastaamaan omaa unelmaa ja lukijoille tarjotaan täysin todellisuutta vääristävä kuva omasta elämästä ja hevosten hoidosta. Kun baareissa ramppaaminen, kotona nyhjäily ja laiskottaminen kiinnostavat enemmän päätetään hevosia alkaa lopettamaan. Ei oteta edes selvää henkilöstä joka tulee hevoset lopettamaan ja hevosten saattaminen viimeisellesiksitkalle menee pahimmalla mahdollisella tavalla pieleen, koska itsekkäästi halutaan hevosten lopetus juuri päivälle X. Jo puutteellisessa hoidossa kasvanut hevonen ansaitsisi edes lopetuksen joka hoidetaan kunnioittavasti ja asianmukaisesti, ei lopetusaineen tuikkaamista pienen rauhoitusmäärän perään. Hevonen on tajuissaan ja kuolee hitaasti hengitysteiden lamaantumiseen.

Tiedän että maailmassa tapahtuu hirveämpikin asioita, mutta se ei ole syy toimia väärin etenkään kun muutamalla puhelulla ja muutaman minuutin asioiden selvittämisellä voisi toimia huomattavasti kunnioittavammin.

Ostakaa mielummin kaksi hevosta ja tarjotkaa niille asianmukainen elämä ja
riittävät puitteet kuin kuusi hevosta huonolla hoidolla. Joskus järki täytyy laittaa oman itsekkyyden ja ahneuden edelle. Toinen ilmiö on hevosten kierrättäminen ja oikein kipeiden hevosten heikko elättäminen vuodesta toiseen. Ei ole oikein kierrättää hevosta vuosi vuodelta paikasta toiseen, elättää kipeää hevosta väkisin 30-vuotiaaksi. Yhtä moraalitonta on mielestäni haalia täysin epärealistinen määrä hevosia, jättää osittain heitteille ja kiitokseksi lopettaa "väärällä tavalla" ratsastuskuntoisia hevosia olemattomista syistä.


  Re: Hevosten haaliminen ja myöhempi tappaminen
LähettäjäBella
Päivämäärä:   7.10.14 12:15:19

En tästä asiasta halunnut kenellekkään puhua, koska mielestäni se ei tänne nettiin kuulu. Mutta nyt kun joku on jotain noin julmaa tänne kirjoittanut, niin haluan korjata vääryyden kertomalla totuuden. Koska tällainen päätös laittaa kaksi periaatteessa hyvinvoivaa hevosta pois, ei ollut siitä helpoimmasta päästä, mutta molemmat olivat kuitenkin käyttötarkoitukseltaan vain pihahevoseksi tarkoitettuja vanhojen parantumattomien vammojensa vuoksi.

Mutta Vilna oli jo 17-vuotias ja talvea kohden se muuttui huonommaksi, takapolven parantumaton nivelsidevaurio oli syy miksi se siirrettiin pihahevoseksi nauttimaan eläkepäivistään muutama vuosi sitten. Se on ollut meillä 10-vuotta, muodostunut jo koko perheen rakkauden kohteeksi, eikä sen pois laittaminen ollut helppo päätös ja tätä on mietitty vuosia. Halusin kuitenkin sen lähtevän täältä onnellisena, eikä kipujen saattelemana.

Deli ostettiin vuonna 2009 kilpahevoseksi, totesin kuitenkin neljä päivää myöhemmin, että meitä oltiin huijattu ja hevonen ratsastuksessa kompastui ja tästä syystä syväkoukistajajänteen vamma joka on puoliksi jännetupen sisässä. Jotain aikasempaa vammaa sieltä löytyi myös. Parantumismahdollisuuksia ratsastuskäyttöön ei ollut. Pieni mahdollisuus siitoskäyttöön, mutta lopetusta myös suosittelivat klinikalla 5-vuotta sitten. Hevonen oli tullut huonoista oloista ja selkeästi kaltoin kohdeltu, en halunnut että sille jää sellainen kuva tästä maailmasta, enkä varsinkaan palauttaa sitä ihmisille jotka tämän olivat aikaan saaneet, joten haluttiin yrittää, koska pieni toivo siitoskäytön kestämiselle oli. Se eli meillä lähes 2 vuotta maneesitallilla, jotta pystyin hoitamaan jalkaa kolme kertaa päivässä, kun ei ajokorttia tuolloin vielä ollut. Ensimmäisen varsan jälkeen alkoi tuntua, että elämä alkoi kirkastumaan ja toivoa pidemmälle elämällä olisi. Se pääsi laitumelle, eikä siellä laukkaspurteista huolimatta jalka räjähtänyt uudelleen. Kolme hienoa varsaa myöhemmin se jätti siitostamman elämänsä ja sai viimeisen vuoden elää ilman varsoja rauhassa meillä kotona Vilnan kanssa.

Näiden kahden tamman vuoksi äitini osti jopa pienen maatilan, jossa oli tilaa pitää näitä kahta hevosta. Niillä oli isot tilat ja hyvä olla, vaikka talli olikin alkeellinen. Työnjako meni niin, että äitini hoiti puolet hevosista ja minä ne ratsastuskuntoiset.

Syy miksi ne lähtivät yhdessä, oli se että ne olivat niin kiinni kasvaneita toisiinsa, että olisi ollut julmaa erottaa niitä. Useamman vuoden kuitenkin viettäneet yhdessä ja viimeisen vuoden vielä tiivimmin. Ne elivät kuitenkin kahdestaan meidän tallilla, eikä siellä muita hevosia ollut, joten päätös lähteä yhdessä samaan aikaan oli paras mahdollinen.

Jos asiassa on vielä epäselvyyksiä niin muhun voi suoraa ottaa yhteyttä sähköpostitse hevoset1@hotmail.com

En voi kuvailla tunnetta ja sitä järkytystä mikä tuo yllä oleva teksti sai aikaan eilen aamulla, kun löysin sen blogini tilastonjen kautta. Kun oli ensimmäinen aamu joka ei alkanut itkulla ja ikävällä näitä menetettyjä rakkaita eläimiä kohtaan. En voi ymmärtää miten joku voi kirjoittaa jotain noin julmaa tällaisesta asiasta. Blogin kautta tällaisiin törmää aina aika ajoin, mutta nyt ensimmäistä kertaa teksti oli niin loukkaava, että tähän on jo pakko puuttua. Tuohon oli vielä liitetty linkki mun blogiin, joka sai ihmiset uskomaan että kyse on minusta, ja mun mielestä kyse onkin. En tiedä ketään muuta blogin pitäjää jolla olisi tasan 6 hevosta ja juuri äskettäin lopetettu hevosia. Sain kyllä pahoittelut jo tästä tekstistä, mutta mielestäni tätä olisi pitänyt miettiä ennen tekstin julkaisua. En halua, että kukaan kuvittelee asian olevan noin kun yllä oleva teksti antaa ymmärtää, joten siksi halusin kirjottaa tänne oman versioni ja totuuden tästä tarinasta. Ikävää, että täällä ei voi pitää tiettyjä asioita ja päätöksiä ominaan, vaan aina joku väkisin kaivaa ne esille, joskus jopa näinkin radikaalilla tavalla. 

Hevoset ovat aina merkinneet mulle koko elämää, jaksaminen näin monen hevosen kanssa on ollut tottakai välillä rankkaa, mutta aina siitä on selvitty. Ikinä niitä ei olla hylätty tai kohdeltu huonosti tai jätetty hoitamatta. Meidän hevosten eteen on tehty aina kaikki mitä on voitu, tästä varmasti kertoo jo se, että niille ostettiin tila jossa niitä saadaan hoitaa itse, eikä olla riippuvaisia ulkopuolisten tallien hoitamisesta, aina sai huolehtia voivatko ne hyvin ja stressata milloin mistäkin. Talli on alkeellinen, mutta niillä oli parhaimmat olot siellä kuin missään muualla, koska se oli täysin suunniteltu hevosille jotka vain saavat nauttia pihalla olosta ja pääsevät kuitenkin yöksi sisään.

Se mitä tänne blogiin kirjoitan, ei kerro kokokuvaa, en jaa tänne koko elämääni, kerron vain kohokohtia niin surusta kuin onnestakin. Kokokuvan saa vasta kun elää tätä elämää mun silmin. Välitän hevosistani enemmän kuin itsestäni ja tekisin mitä tahansa niiden hyvinvoinnin eteen. Delin ja Vilnan nukuttaminen ikiuneen oli yhtä rankka päätös, kuin Latin tapauksessa klinikalle nukuttaminen. Molemmat ovat olleet elämäni surullisimpia hetkiä, eikä se tuska lähde koskaan pois, kun menettää jotain mitä todella rakastaa yli kaiken. Latin kohdalla ei vain käynyt se ajatus, että se olisi tullut Vilnan ja Delin tavoin pihahevoseksi. Sen pää ei olisi kestänyt sitä, koska se alkoi jo oireilemaan saikulla ollessaan todella nopeasti. Se halusi huomiota ja se halusi tehdä asioita. Deli ja Vilna olivat onnellisia rauhallisessa ympäristössä ja koko päivän ulkoilusta. Ne eivät vaatineet liikuttamista, joka ei kummankaan tapauksessa enään ollut mahdollista parantumattomien jalkavammojen vuoksi.

Vilna ja Deli nukkuivat ikiuneen omaan pihaan, yhdessä, joten minun mielestäni se oli paras päätös niille molemmille. Jos olisin päättänyt niiden elämät aikoinaan klinikalla, kuten järkevin päätös olisi mukamas ollut, ei tästä olisi tullut mitään draamaa. Ne saivat silti jatkaa elämäänsä ja olivatkin onnellisia ja hyvinvoivia loppuun asti. Klinikalta lähtiessäni molempian kohdalla vuosia sitten kuitenkin tiesin, että tämä päättyy joskus. Ja se päättyi 3.10.2014, päätöstä on vatvottu, venytetty ja mietitty vuosia. Se ei tullut yhtäkkiä puskista, vaan se oli todella tarkkaan harkittu lopputulos. Molemmat tammat ovat antaneet mulle niin paljon ja mielelläni olisin pitänyt ne loppuelämäni. Tiesin kuitenkin jo aikoja sitten, että tämä on niiden viimeinen kesä. Halusin kuitenkin päästää ne pois ennenkuin terveys jommalta kummalta pettäisi lopullisesti. Halusin, että ne lähtevät tästä maailmasta onnellisina. Niinkuin Latinkin kohdalla tehtiin, sen ei tarvinnut kärsiä kipuja sen vuoksi, että minä en pystyisi siitä luopumaan. 

Kuten tuossa ylläolevassa tekstissä sanottiin, että haalin hevosia tarkoituksella määrän vuoksi ja sitten käyttökuntoisia hevosia lopetetaan ilman syytä. Mitä ihmettä... Syy miksi meille tuli 3 varsaa lisää on puhtaasti sen vuoksi, että Delin elämällä olisi joku tarkoitus ja että se voisi olla onnellinen. Hevosten määrän ei missään välissä pitänyt kasvaa näin suureksi, mutta minkäs teet kun luonne ei anna periksi myydä niitä tai luopua ilman järkeviä syitä. Onko suuri määrä sitten järkevä syy? Ei minusta...
Loput hevoset on ostettu tarkasti harkiten mulle kisahevosiksi ja Vilna aikoinaan ihan perheen harrastehevoseksi. Yhtäkään ei ole nukutettu ilman todella painavaa syytä (parantumatonta vammaa).
Hevosia ei ole lopettanut ammattitaidoton eläinlääkäri, vaan ihan asiansa osaava sellainen. Ne eivät ole kärsineet tämän toimenpiteen aikana missään vaiheessa. Minä ja äitini oltiin Vilnan ja Delin vieressä koko ajan, enkä olisi antanut tapahtua mitään väärää ja hevosia satuttavaa siinä tilanteessa.

Suru on valtava ja sen kanssa eläminen toisinaan todella vaikeaa, kun tekisi mieli vain vajota alas. Asia mikä auttaa jaksamaan, on se että mulla on vielä neljä hevosta jotka tarvitsevat minua, enkä luovuttaisi niiden hoitovastuuta kellekkään muulle kuin itselleni. Lati, Deli ja Vilna ovat olleet elämäni kohokohtia ja tuoneet mun elämään niin paljon iloa, toivoa ja mahdollisuuksia, etten unohda niitä ikinä. Ja olen ikuisesti kiitollinen, että olen joskus nuo kolme hevosta itselleni saanut. Kukaan ei vielä ole keksinyt ikuisuutta, joten sen vuoksi meidän tiet erkanivat nyt, mutta sydämmessä ne säilyvät aina <3 Toivon, että jossain tuolla taivaassa ne saavat olla onnellisia yhdessä kaikki kolme, vaikka tämä maan päällinen elämä niiden kohdalla onkin nyt loppunut. Deli ja Lati saavat juosta ilman kipuja ja Vilna syödä niin paljon kuin ikinä haluaa. Ihminen on luonut maailmasta julman paikan elää, onneksi vielä on jäljellä niitäkin joille jokainen eläin tässä maailmassa on yhtä arvokas ja kunnioitettava. Siksi uskon, että on oltava joku kauniimpi paikka jossain jonne jokainen rakas eläin pääsee.





tiistai 7. lokakuuta 2014

Vilna & Deli

Taas on takana yksi raskain päätös mun elämässä. Mulla on niin kova ikävä Vilnaa ja Deliä, ettei sitä edes voi sanoiksi pukea. Maailma kirjaimellisesti romahti, luulin että Latin poismenon jälkeen selviän näistä muistakin, mutta yhtä pahalta tämäkin tuntui.

Vilna on ollut meillä lähes kymmenen vuotta, se on pitkä aika viettää saman hevosen kanssa. Mutta meille jokainen hevonen on tullut jäädäkseen... 

En vastaa noihin uteluihin julkisesti lopetuksen lopullisesta syystä. Ne olivat niin kiintyneet toisiinsa, että olisi ollut julmaa erottaa niitä enään, joten yhdessä nukkuivat pois. Mutta molemmat tammathan on tuomittu nukkumaan pois jo vuosia sitteen parantumattomien jalkavammojen vuoksi. Delin vamma todettiin muutama päivä kaupan teon jälkeen vuonna 2009. En halunnut sitä kuitenkaan palauttaa takaisin myyjälle, koska se oli ainut hevonen minkä siitä myyntitallista halusin ja ihan puhtaasti jo senkin vuoksi, että se oli niin nääntyneen ja surullisen näköinen. Hoidin sen jalkaa yli vuoden joka päivä ja jatkoin, vaikka kaikki  alkoi alusta kesällä 2010 kun jalkaan tuli uusi vamma. On suoraan sanottuna ihme, että Deli on selvinnyt näinkin pitkään, koska sen jalan ei pitänyt ikinä kestää edes siitostammana oloa, sen ei pitänyt ikinä pystyä enää edes ottamaan laukkapätkää laitumella. Eikä pääkopan entisenä kilpahevosena pitäisi kestää äkkinäistä olohevoseksi siirtymistä. On suoraan sanottuna uskomatonta, että se jätti tähän maailmaan kolme hienoa jälkeläistä, jotka jatkavat sen elämää. Deli on upea tamma ja siitostammaksi täyttää kaikki toivotut asiat, mutta minun mielestäni ei ole mitään elämää tehdä joka vuosi varsa, se on julmaa joten siksi se ei jatkanut Draman jälkeen enää siitostamman uraansa. 

Kun Deli loukkasi itsensä 2009, tarjosin sitä useammalle kasvattajalle siitostammaksi, koska en itse uskonut selviäväni enää yhdenkään varsan kanssa, olihan meillä jo Dollari silloin. Kukaan ei sitä silloin huolinut, pitäisi olla varsanäyttöjä, kantakirjattu ja pitäisi kestää jonkunlaista liikutusta. Lopulta en jaksanut kuunnella näitä vaatimuslistoja, Delillä oli hyvät kilpailutulokset nuoreksi tammaksi, sen rakenne hipoi lähes täydellistä minun silmääni ja sen luonne oli maailman kiltein. Arka se tosiaan ihmistä kohtaan oli ja oli vielä viimeisenäkin päivänä, se oli lopullisesti menettänyt luottamuksensa ihmisiin joskus aikoinaan. Se laitettiin kantavaksi Larinosta, josta se ei ikinä lopulta varsaa saanut. Meinasin jo luvouttaa...mutta sitten päätettiin vielä yrittää C-Ingmarista. Taas vanha ori, josta uskoin ettei mitään tule.

Kolme upeaa varsaa myöhemmin, voin olla vaan kiitollinen siitä ettei kukaan muu silloin nähnyt tuon tamman potentiaalia. Näin jälkeenpäin oli minun mielestäni turha tulla tammaa itselleen pyytelemään, vaikka sillä monta ottajaa olisi ollut näiden kolmen jälkeläisen jälkeen, minun mielestäni se oli siitosuransa saavuttanut loppuun. Eikä todellakaan ansainnut mitään muuta kotia, kuin sen kodin joka uskoi siihen alusta loppuun asti. Sen kodin jossa sen eteen tehtiin kaikki, jotta se jalka paranisi siihen kuntoon, että voisi elää edes pihahevosen elämää. Maksoimme aikoinaan kovan hinnan siitostammasta, jonka alkuperäinen ostotarkoitus oli kisahevonen, mutta silloin kun Deli loukkaantui, en välittänyt omasta kisaurastani enää pätkän vertaa. Jos se ruusukkeen saaminen on yhden elämän verran tärkeämpää, niin väärällä tiellä mennään.


Vilna oli oikea persoona. Olin 12-vuotias, kun se meille hankittiin ja siitä asti se on ollut piristämässä meidän elämää. Ratsastuskäytöstä se ehti olla poissa jo useamman vuoden, mutta valloitti silti ihmisten sydämmiä pelkkänä persoonana. Meidän känkkäränkkä, joka luonteeltaansa ei aina ollut siitä helpoimmasta päästä. Tuntuu, että sydämmestä lähti taas palanen näiden kahden tamman mukana. Niin paljon ne ovat näiden vuosien aikana mulle antaneet. Vilna jätti jälkeensä itsensä kaltaisen persoonan, Dodon, joka muistuttaa joka päivä siitä mistä tämä meidän hevosen omistajuus aikoinaan alkoi. En pysty sanoiksi pukemaan tätä 10-vuoden taivalta  Vilnan kanssa, koska se on niin pitkä ja tähän aikaan mahtuu niin paljon, että parempi tiivistää muutamaan onnelliseen muistoon jotka kameran taakaa ovat tallentuneet.





































Kiitos
Vilna 2005-2014
Deli 2009-2014