torstai 29. tammikuuta 2015

Allerginen reaktio ja kengityksestä



Kaksi päivää kengityksen jälkeen mua odotti tallissa tän näkönen hevonen.



Se näytti ihan samalta kuin Lati muutama vuosi sitten saksassa, jostain saanut allergisen reaktion. Koko eläin oli täynnä kutiavia paiseita, ei nyt sinäänsä mitään älyttömän vakavaa, mutta kyllä se harmitti että nyt ollaan taas "saikulla" eikä pääse ratsastamaan. Se sai kuitenkin onneksi lääkettä melkein heti ja muutaman päivän jälkeen paiseet olivat jo hävinneet. Syy tälle nyt on hieman epäselvä, mutta sen verran selvitin että kävelin tarhan läpi ja huomasin sen ulottuneen nakertamaan Bellen kanssa jonkun puun kuorta. En tiedä mikä puu oli kyseessä, mutta ilmeisesti se altisti tälle reaktiolle. Nyt on kaikki taas hyvin ja päästiin jo tällä viikolla hyppäämäänkin.

Pakko kertoa tuosta kengityksestä vielä vähän, meidän hevosilla on ollut koko talven hokkikengät etusissa ja takaset ilman kenkiä. Tää idea lähti tällasesta "kokeilusta", kun Cheku kengitettiin ekaa kertaa kengättömyyden (jos joku muistaa tän kesän kaamean episodin mikä siitäkin seurasi) jälkeen ja sanoin että laitetaan nyt vaan ensin etusiin, kun kaviot oli kulunu niin hurjan pieniks ja pelkäsin että naula menee liian syvälle.
Meillä on joka talvi ongelmia varsinki Chekun kanssa, kun se teloo hokeilla itseään vähän väliä, ja seisoo sen vuoksi saikulla lähes kuukausittain, suojistakaan ei ole ollut juurikaan hyötyä, mutta mitään koko jalan peittäviä systeemeitä sillä ei olekkaan ollut päällään, mutta olen kyllä pintelöinyt sitä tarhaankin joskus... Se jopa kerran hypätessä astui niin pahasti etujalan kruunuun takasella, että hyppi sen jälkeen kolmijalkasena talliin. Eli niistä hokeista koitui ongelmia myös ratsastaessa, kun Chekulla on tapana vähän hyppiä minne sattuu ja sitten tulee haavereita.
Tämä on ollut ensimmäinen talvi tähän asti *kop kop* ilman yhtä ainutta hokkihaavaa tai saikkua imppareiden takia! Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen tähän ratkaisuun kengittää vain etuset, vaikka ennen meillä kaikki ratsastuskuntoiset oli aina ympärikengitettyinä kesät talvet. Ainut miinus on, että jäisillä keleillä ei voi maastoilla. Mutta eipä ne hokitkaan ihan turvallisimmat ole liukkailla keleillä, koska muistan Chekun kanssa menneeni nurin maastossa, kun se pelästyi peuraa ja oli juuri hieman liukkaamalla kohdalla ja maahanhan sitä päädyttiin molemmat kun hokit eivät pitäneet. Chekker ja Dodo ovat tyytyväisiä eikä haavereita satu, Belle toistaiseksi vielä kengättömänä, se varmaankin saa ekat kengät vasta kesällä jalkaansa.




keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Myydään/Vaihdetaan

 Myydään KINGSLAND KELLY kirkkaan siniset ratsastushousut. Kokoa 36, mutta koot reiluja, joten enemmän lähempänä 38.

Ovh 239e, pieni paikattu reikä löytyy kuitenkin takaata ja pientä rispaantumista "polvipaikkojen" saumoissa. Ensisijaisesti vaihdan mielelläni nämä erivärisiin 36 koon housuihin (pikeur, spooks, kl...), tämä väri ei nyt oikein meillä sovi mihinkään tällä hetkellä joten se luopumisen syynä.

Myydäkkin voin, joten näistä voi tarjota! Ihan pilkkahintaan ei kuitenkaan lähde.

KINGSLAND CLASSIC LADYBOMBER takki, kokoa s. Itselle jää hartijoista vähän kiinni joten se on syy luopumiseen, muuten aivan ihana takki ja uudenveroisessa kunnossa.
Ovh. 159e, vaihtuu S-M koon merkkitakkiin tai myynti tarjousten perusteella.

Muutakin laadukasta hevoskamaa voi tarjota vaihdossa näihin molempiin, mutta ensisijaisesti huomioin takit ja housut.

Yhteydenotot mielellään sähköpostiin hevoset1@hotmail.com






















Hyvän tallin tärkeys

Meidän oma pikkutila
Minulla on itselläni kokemusta pikkutalleista ja isoista talleista. Pieniltä talleilta päädyttiin lopulta omaan paikkaan, koska vähän kaikenlaisia ongelmia tuli aina vastaan. Meillä oli pidemmän aikaan ollut osa hevosista jossain pienemmässä tallissa missä ei käydä ihan joka päivä, joten perusasioiden on pitänyt olla kunnossa ilman mitään päivittäistä valvontaa. Nyt olen tällä hetkellä todella tyytyväinen Draman kotiin ypäjällä, se on sellainen paikka että luotan että se on täysin varmasti hyvissä käsissä, saa riittävästi ruokaa ja sillä on turvallinen ja hyvä olla.

Samalla maneesitallilla olemme asustelleet jo 10 vuotta. Siitä on muodostunut vähän kuin toinen koti, enkä osaa ainakaan nyt kuvitella sitä päivää että vaihtaisimme tallia. Kyseinen talli on meidän kotia lähellä, pellon toisella puolella ja jollei tallin etäisyys olisi niin vähän, meillä ei koskaan olisi tullut tilannetta, että hevosia olisi näin paljon. Bensoissa tallille säästää todella paljon kun matka on aina ollut todella lyhyt, selkeän eron huomaa heti jos tallimatka on reilu 20min, mikä se on välillä ollut tammojen ja varsojen tallien sijaintien kanssa.



Treenissä olevien hevosteni ensisijainen valinta tallin suhteen on puitteet ja riittävä ruuan saanti. Heinän riittävä saanti on asia mistä en missään nimessä halua tinkiä.
Ilmapiiriä pidän myös itse todella tärkeänä, en missään nimessä suostuisi menemään sellaiseen talliin missä asiakkaat pääosin pilalle hemmoteltuja ja itsekeskeisiä nuoria ja aikuisia. Koen, että sellaisissa paikoissa pitää nöyrtyä ja hiipiä seiniä pitkin. Enkä pidä, että ihmisten pitää vertailla toisiaan ja hevosiaan paremmuusjärjestyksessä, tämä on harrastus, jokainen on hevosensa valinnut itselleen sopivaksi, ei sen tarvitse muiden silmissä loistaa. En ole ikinä kokenut tarpeelliseksi arvostella muiden asioita.

Yksi muoto on myös tämä ylitarkat säännöt ja ainainen nipottaminen pikkuasioista. En voi sietää sellaista ollenkaan, koska monelle ihmiselle tallilla oleminen on omaa aikaa ja rentoa tekemistä, ei toisten käskyn alaisina toimimista. Jokaisesta tallista löytyy vähintään yksi ihminen joka valittaa kaikesta, mutta en itse ole koskaan kuulunut tähän ihmisryhmään. Sellainen käytös on rasittavaa ja pilaa muidenkin päivän. Tykkään itse kun saa tehdä omalla ajalla ja tietyllä vapaudella, eikä joku ole niskaan hönkimässä ja saa koko ajan miettiä mitä pitää tehdä ettei tee vahingossakaan "väärin". Tässä tapauksessa alkaa vältellä tallilla käymistä, koska siellä ei yksinkertaisesti ole enää kivaa olla.

Koen olevani melko sopeutuvainen ihminen tallin muutoksien suhteen. Kuitenkin täytyy myöntää, että tämä talvi on ollut todella rankka hevosten treenaamisten suhteen, kun tuntuu että maneesi on aina varattuna jollekkin. Yritän parhaani mukaan sopeutua tähän ja löytää sellaista aikaa kun ennen oli, että saa vapaasti mennä juuri silloin kun itselle sopii. Tällä hetkellä joudun pääosin menemään tallille 08.00 aamulla tai klo 21.00 jälkeen. Olen kyllä jo tottunut tähän tilanteeseen, mutta kun sitä tarkemmin miettii, niin onhan se vähän eriskummallista. Aloin tätä miettimään vasta kun muut sanoivat, että eikö tuo ole aika epänormaalia. Olen kuitnekin jo niin tottunut siihen, että joka päivä on hevoset liikutettava, oli aika mikä tahansa.

Hyvän tallin löytäminen ei ole kovin helppoa ja aina on niitä hankalia aikoja mistä on vain selvittävä. Pitää vain yrittää löytää se itselle sopiva paikka. En ymmärrä niitäkään ihmisiä jotka seikkailevat vaihtamalla tallia ihan koko ajan pientenkin vikojen vuoksi. Totuus on se, että vikaa löytyy joka tallista ja täydellistä tuskin löytää mistään. Jos talli on puitteiltaan aivan huikea, niin vähintään joku mätäpää löytyy asiakkaista tai se on itse omistaja. Tai jos ilmapiiri on aivan ihana, niin puitteista joutuu tinkimään.

Kaikista kaameimmat kokemukset mulla on saksan talleista, en usko että suomessa sellaista kovin monessa paikassa on ja jos on, niin siitä tulisi kyllä äkkiä sanomista. Vaikka puitteet olivat välillä ihan huippuluokka. Heinää sai vain kahdesti päivässä ja se oli lähestulkoon aina poikkeuksetta homeessa. Ruuan saannin määrä oli aivan järkyttävän vähäinen, se oli ehkä suurin syy miksi tulin sieltä lopulta pois, en halunnut että hevosillani olisi huonot oltavat. Ulkoilun määrä oli todella vähäinen tai sitä ei ollut ollenkaan, monet hevosista tarhailivat muutaman kerran lyhyen ajan viikossa, tai sadalle hevoselle oli vain kaksi pientä tarhaa missä oltiin vuorotellen todella lyhyen aikaa.
Sen kokemuksen jälkeen kyllä sietää suomessa pieniä epäkohtia, kun alkaa arvostamaan hyvää heinää jota saa riittävästi ja kuuden tunnin päivittäistä ulkoilua.






Maneesipäädyn kammon selättäminen part I

Katsomopäädyn ongelmista Bellen kanssa kerroin eilen ja sain hyvän vinkin lukijalta sijoittaa sinne herkkuja. Tänään aamulla olin heti tätä kokeilemassa, otin matkaan kauraämpärin laitoin sen katsomon ekalle tasolle ja hyppäsin Bellen selkään.

Ensimmäisellä kierroksella ravissa kohti katsomoa vajaa 10m ennen se teki taas äkkipysähdyksen ja oli kääntämässä suunnan takaisin tulosuuntaan. Siitä sitten askel askeleelta hivuttauduttiin lähemmäs katsomoa ja lopulta se huomasi kauraämpärin ja otti sieltä vähäsen.
Seuraavalla kierroksella en huomannut vielä mitään muutosta, mutta toistin saman asian. Kolmannella kierroksella se siirtyi käyntiin ja käveli suoraan kauraämpärille. Lopulta se meni jo suoraa ravia päätyyn asti ja sai siitä palkinnon. Kun tämä alkoi sujua aloin ravata katsomon ohitse ilman pysähdystä herkkuämpärille, se alkoi sujua, joten vaihdoin kierrosta ja toistin samat asiat toisessa kierroksessa.

Belleen tämä ainakin ensimmäisen harjoituskerran perusteella auttoi todella paljon, voin siis suositella jos jollain toisella on samanlaisia ongelmia.
Voi olla että joudun kauraämpärin raahaamaan tulevina viikkoina paikalle joka kerta, mutta jos tällä saisin pois tuon pelon maneesin päätyä kohtaan, niin ihan lottovoittohan se olisi.





















tiistai 20. tammikuuta 2015

Millainen on hyvä vuokraaja?

 Ahkerana olen tänään kirjoittanut teille kaksi tekstiä, tämä tuli ihan hetken mielijohteesta ja muutaman tunnin naputtelun jälkeinen tulos on tässä. Muistakaa lukea myös alempi teksti tämän päivän ratsastuksista ja kisasunniitelmista, ;)


Näin oman henkilökohtaisen hevosenomistajan näkökulmasta sellaiset ovat itseasiassa vähän kiven alla.
Tuntuu, että on mahdotonta löytää vuokraajaa ja nimenomaan yhtä ihmistä (3krt/vko) Dodolle joka on hevosena todella kiva, rehellinen ja ihana persoona. Monipuolinen harrastehevonen ja pienellä työllä kiva harrastekilpuri.
Hyvä vuokraaja on ennenkaikkea tunnollinen. Saapuu paikalle sovitusti, tässäkin suhteessa olen kuitenkin joustava ja koska itse ratsastan hevoset melko myöhää illalla, riittää vaikka tuntia ennen ilmoittaa ettei pääsekkään ratsastamaan tänään. Pääasia että ilmoittaa.  Mulla oli kerran yksi vuokraaja joka ei käynyt sovittuina päivinä ollenkaan, maksoi kyllä niistä päivistä, mutta ei viitsinyt ilmoittaa ettei tulekkaan, se soppari loppui lyhyeen.

En ole sellainen ihminen joka haalii vuokraajia hevosilleen, pelkästään jo vastuun vuoksi. Suurin osa hevosistani on vähän sellaisia, että ne eivät sovi kaikille ja ovat välillä vähän arvaamattomia käytökseltään. Kovin montaa vuokraajaa meillä ei ole tämän 10-vuoden aikana ollut, ehkä yhteensä kolme, mutta sopimukset eivät ole olleet kovin pitkiä. Laskin juuri hieman heikolla matikkapäälläni, että itse olen elämästäni karkean arvion mukaan viettänyt reippaasti yli 10.000 tuntia hevosen selässä. Keskiverto ratsastuskouluoppilaan tuntimäärä saman vuosimäärän kanssa jää vielä satoihin ratsastustunteihin. Tämä nyt hieman poikkesi aiheesta, mutta päätin kirjoittaa samalla kun tätä tähän väliin aloin ajatella.

Ihannevuokraajalla olisi taustalla muutakin kuin ratsastuskoulu ja mitä enemmän kokemusta eri hevosista, aina parempi. En kuitenkaan missään nimessä vaadi tuota tuntimäärää minkä itse olen tähän lajiin kuluttanut. Nöyrä asenne on aina plussaa ja hänestä pitäisi saada luotettava kuva jo heti ensinäkemällä.
Arvostan sellaisia ihmisä joilla on hevosen omistamisesta kokemusta, he yleensä tietävät mistä on kyse ja ovat ehkä luotettavampia, koska osaavat ajatella näkökulmia hevosenomistajanakin. Tällaisia vain harvoin on tarjolla.

Mulla on ollut Dodosta jo tosi pitkään vuokrailmoitus, varmaan yli puoli vuotta jo. Paljon siitä on tullut kyselyitä, mutta vain kaksi olen ottanut kokeilemaan. Koen että itse olen kovin joustava hevosenomistaja, enkä viilaa pilkkua pikkuasoiden suhteen. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu yleensä hinta, ilmaseksi kun en halua hevostani antaa, vaan haluaisin siitä vähintään tallivuokran päivämaksun yhdeltä kerralta.
Olen vähän turhautunut näihin "liian kallis"-vastauksiin, kun tämä laji ei todellakaan ole ilmainen kenellekkään.  Suurin osa ihmisitä kuitenkin ajattelee maneesitallilla olevat hevoset puoli-ilmaiseksi saavansa käyttöönsä.
 Usein kyselyt ovat lapsilta, enkä missään nimessä voi ottaa vastuuta, että lapsi tulee yksinään tallille ratsastamaan ja käsittelemään isoa nuorta hevosta. Kokemusta harvoin siinä iässä on tarpeeksi, jotta hevonen pysyisi edes nykyisellä tasollaan, saatika jos on nuoresta hevosesta kyse ja sitä pitäisi humputtelun sijasta viedä ratsastuksella eteenpäin kehityksessään. Asiat jotka ovat mulle arkipäivää, esimerkiksi se että pihalla tanssitaan talliin sisään, joku ratsastuskouluhevosiin tottunut voikin olla täysin uuden tilanteen edessä ja yhtäkkiä hevonen juoksee pitkin jäistä tallin pihaa vapaana.
Tai sitten on näitä äiti-tytär yhdistelmiä, jotka ajattelevat saavansa puoliksi hevosen käyttöönsä ja maksavansa siitä vain yhden hinnan, kuitenkin ratsastamalla molemmat sillä samalla kertaa, jonka jälkeen hevonen on aivan poikki. Useimmiten näissä tapauksissa joko äiti on aloittelija tai tytär todella nuori ja kokematon. Ja koska Dodo on hieman vahva ratsastaa, en halua että se riepottelee ketään nuorta tyttöä pitkin maneesia ja ottaa sen vielä tavakseen.
Sitten on niitä vuokraajia jotka tekevät asioita mitä eivät todellakaan saa. Omia kokemuksia tällaisesta ei onneksi ole, mutta vierestä olen tällaisiakin tapauksia nähnyt. Hevonen jolla vuokraaja ei saisi hypätä, päättää kuitenkin yksinäisinä iltoina ottaa muutaman hevosen kapasiteetin rajoilla olevan hypyn. Muutaman kiellon jälkeen ehkä päästään yli...tai sitten ei.

Useimmiten tuntuu, että liian moni on ottamassa tilanteesta sitä maksimihyötyä irti "kun tästä kerran maksetaan"-asenteella. Totuus on kuitenkin, että en minäkään hevosenomistajana päivittäin kuluta hevosiani viimeiseen asti loppuun, vain sen takia että tämä harrastus maksaa niin paljon. Yritän säästellä niitä, että käyttöikää on mahdollisimman pitkälle. Mutta siinä se juju piileekin, on eriasia olla omistaja, kuin joku ulkopuolinen, jolle eläinlääkärikulut eivät kuitenkaan koidu maksettavaksi.

  Vuokraaminen on yllättävän huoletonta verrattuna hevosen omistamiseen.

Jokainen voi sanoa olevansa tunnollinen, luotettava, hyvä käsittelemään hevosia, selviää vaikeidenkin ja nuorten  tapausten kanssa. On eri asia muuttaa sanat teoiksi ja luoda luottavainen suhde hevosen omistajaan.
Tiedän, että on olemassa niitä todella hyviäkin vuokraajia, joiden sitten toivoisikin pysyvänkin pitkäaikaisina.

Jos ratsastaja on tarpeeksi osaava saa hän mun puolesta valmentautua ja jopa kisatakkin. Puhun nyt esimerkkinä Dodosta, Cheku ja Belle ovat mun kisahevosia ja niiden kanssa haluan itse tehdä kaiken tarvittavan ja kilpailla. Dodo suuntautuu enemmän koulupuolelle ja olisi kiva saada sille ihminen joka kilpailisi koulupuolella, itse kun en niin kovin siitä ole innostunut. Olen kyllä miettinyt että onko se este ettei sillä ole startattu mitään ja melkein miettinyt, että pitääkö tässä nyt kuitenkin itse mennä korkaamaan ne koulukisat sen kanssa. Vaikka uskon, että se ottaisi sen(kin) uuden tilanteen ihan rennosti kenen kanssa tahansa.
Korostan kuitenkin aina, että se on harrastetasoa, sillä ei ole kapasiteettia hypätä suuria luokkia tai kilpailla koulussa vaativalla tasolla. Monet vain tuntuvat estivän sitä vähintää re130 koVaB tason hevosta, millaista harvemmin on tarjolla.

Olen puhunut, puolesta ja vastaan saa heittää mielipiteitä kommenttikenttään, luulen että on aika ihmisiä jakava kirjoitus tällä kertaa. Asettelu kun on aina ollut vähän sellainen vuokraajat vs. hevosenomistajat, tuntuu ettei kultaista keskitietä löydy millään, mutta jos löytyy kohtalotovereita joilla onnistunut pitkäaikainen diili, niin kertokaapa tarinanne!




Kisoihin valmistautumista

Tajusin tuossa toissapäivänä, että meillä on ekat kisat omalla tallilla 8.2. Pieni paniikkihan siinä tuli, kun en suoraan sanottuna edes muista milloin olisin viimeksi hypännyt (enemmän kuin yhtä estettä)....
Siihen valitettava syy on se, että juurikaan ei ole ollut tilaisuutta hypätä yksinään, kun en millään valmentajalla käy. Maneesi on aina varattu tai se on liian täynnä, toisinaan se alkaa olla jo todella turhauttavaa, että kisoihin treenaaminen jää aivan naurettavalle pohjalle.

Tätä paniikkia vain lisää se, että joulun aikoihin maneesissa oli joulukuusi, se sitten eräänä päivänä kaatui oven avautuessa, belle säikähti sitä ja heti perään lähti pari peflettiä lentoon katsomosta. Siitä päivästä lähtien olen joka päivä aloittanut alusta sen kanssa "taistelun" maneesin päätyihin menemisestä. En kuitenkaan varsinaisesti tästä ole mitään ongelmaa vielä tehnyt sen kanssa. Joka kerta siellä on jotain uutta tai ihmisiä mitä se pelkää. Olin hyvillä mielin menossa sen kanssa kisoihin ennenkuin tämä tapahtui, en voinut uskoa sen reagoivan noin pitkälle tähtäimelle, mutta nyt en kyllä enää tiedä millä saan sen katsomopäätyyn kisoissa, kun se on aivan mahdoton tällä hetkellä. Tässä tilanteessa ei taida olla oikotietä onneen, joten ei auta kuin jatkaa harjoittelua ja toivoa kisoisssa parasta ja pelätä pahinta.

Tänä aamuna lähdin tallille heti kahdeksalta, jotta kerrankin saisin hypättyä edes vähän Bellen kanssa. Laitoin oikein kannukset jalkaan, vaikka Bellellä taisi olla ensimmäinen ratsastuskerta niiden kanssa. Belle kun niin kovasti haluaisi vain pyöriä ympäri keskiympyrällä, ettei niihin päätyihin vaan tarvitsisi mennä. Nyt kun oli kannukset jalassa kaikki meni hyvin kunnes pääty tuli vastaan ja mulla olikin vähän enemmän apukeinoja pohkeelle, siitä sitten alkoi pukit ja pystyyn nousut. Kyllä se lopulta meni molempiin päätyihin, mutta joka kerta niistä ohi mennessä pitää alkaa tunkea poispäin. Voin kertoa, että oli mulle aika fyysisesti rankka ratsastuskerta Bellellä, huhhuh, että osaa olla vaikea tamma välillä.

Hyppäsin sen kanssa tänään 80-90cm tasoa, sen tyyli on mulle vähän vieras, kun olen tottunut enemmän vahvoihin ja meneviin hevosiin. Belle taas on hidas ja kevyt, jotenkin tuota reaktionopeutta pitäisi saada lisää, kun tuntuu että se nukahtaa esteiden välillä (paitsi silloin kun jompi kumpi pääty tulee vastaan...).
Videota piti teille tästä hyppykerrasta laittaa, mutta kuvaaja sai puhelimeen kuvattua kaikkea muuta mutta ei yhden ainoata hyppykertaa ei ole nyt tähän laittaa.

Kisoissa olis tarkoitus mennä Bellellä mahdollisimman pieni luokka, jossa päätavoitteena on saada se ilman suurempia ongelmia katsomopäätyyn. Ennen tätä ongelmaa olisin voinut luottavasin mielin mennä kisoihin ja saada ratsastettua rata loppuun, mutta tämän ongelman vuoksi tavoitteet ovat nyt vähän erilaiset.
Chekker ja Dodo saavat uudet kengät torstaina, joten nekin pääsevät mukaan treeniin ja kisoihin. Chekkerin otan ainakin kisoihin mukaan, sen kanssa hyppään varmaan vain 80cm luokan, kun se ei ole kisannut pitkään aikaan. Dodon otan myös remmiin mukaan, mutta luokka on vähän epävarma vielä. Sillä on viime kaudella aika monta hylkyä kieltämisten vuoksi, se on nyt hypännyt kotona kaiken mitä olen sille laittanut, ei ole kertaakaan kieltänyt. Mutta koska en itse tiedä mikä tämä kisakäyttäytyminen sen kanssa nyt oikein on, niin voi olla että olisi fiksua aloittaa sen kanssa varmasti ja mennä vain joku sama luokka minkä menen Bellen kanssa. Sain joululahjaks apassionata liput ja se näytös sattuu tälle samaiselle kisapäivälle, ni sen vuoksi ehdin mennä kaikkien kanssa vain pienet luokat, Chekkerin kanssa olisin ehkä halunnut mennä vähän isompaa, mutta luulen että sille on ihan hyvä tällainen ratkaisu.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Puoliylläpitoon omalla tallilla

Dodo etsii puoliylläpitäjää omalla tallillaan Laakspohjan kartanossa Lohjalla. Lisätietoja voi kysellä sähköpostilla hevoset1@hotmail.com

Haussa luotettava täysi-ikäinen ihminen. Hevonen on enemmän koulupainoitteinen (tällä hetkellä HeB tasoinen), valmentautuminen ja pienimuotoinen kisaaminen onnistuu. Ei sovellu aloittelijalle.



perjantai 16. tammikuuta 2015

Hieman ankeat kuulumiset

Blogi on ollut vähän hiljainen viime aikoina, kun Chekkeriltä lähti aluksi kenkä ja Dodolta toissapäivänä. Dodo kestää normaalin liikutuksen, mutta Chekkerin kohdalla en uskalla tehdä yhtään mitään ja kengittäjä pääsee vasta ensi viikolla. En uskalla toista kengittäjää vaihtaa, kun kulmat muuttuu ja ainakin Latilla se vaikutti todella paljon sen ratsastettavuuteen ja liikkumiseen.


Dodo vaihtoi jokin aika sitten karsinaa, ennen se oli eri käytävällä kuin Belle ja Chekker. Elämä helpottui taas hieman, kun ne ovat kaikki nyt samalla käytävällä :) Se vaikuttaa ainakin superiloiselta kun pääsi pois viimeisen käytävän nurkasta paraatipaikalle mistä näkee joka suuntaan.

Muuten on ratsastukset menny hyvin Bellen osalta. Se kehittyy koko ajan hyvään suuntaan, hyppäämään en ole päässyt kun en ole osunut sopivaan aikaan tallille, että olisi ollut tilaa hypätä. Mutta nyt varmaan täytyy alkaa väkisin saamaan itsensä sinne sellaisessa välissä että saa hypättyä kunnolla, muutenhan tästä ei tule yhtään mitään...
Dramasta sain myös muutaman kuvan joista tässä toinen ohjasajosta. Lisäksi siltä oli poistettu sudenhampaita raspauksessa.
Helmikuussa sen on tarkoitus osallistua ypäjän avoimien ovien päivään. Toivottavasti pääsen katsomaan miten sen ensiesiintyminen yleisön edessä sujuu!


P.S Sori tää ulkoasu on vieläki vähä heikolla tolalla. Vähän epäselvä lukea, mutta yritän korjata sitä taas lähipäivinä :)

torstai 8. tammikuuta 2015

Prince Fiér



Dollari on meidän ensimmäinen oma kasvatti jonka synty lähti ihan vain päähän pistosta tehdä Vilnalla varsa, kun sen aika joskus jättää, että olisi siitä joku jälkeläinen.

Kyseinen yhdistelmä Vilnasta ja Fiancé Noirista ei ollut henkilökohtaisesti esteratsastajana mun mieleinen, mutta varsasta ei nyt mitään kilpahevosta oltukkaan tekemässä ja Vilnan geeneillä ei ihan mahdottomuuksiin pystytty kuitenkaan. Minä en tähän silloin kuitenkaan vaikuttaa saanut ja päätös lyötiin lukkoon ja seuraavana kesänä meille syntyikin pieni orivarsa nimeltä Dollari.

Voin rehellisesti sanoa että alusta asti tuntemukset tätä varsaa kohtaan olivat vähän sekavat, se ei ollut sitä mitä henkilökohtaisesti halusin, väärän lajin varsa ja niin pinnalliselta kuin tämä kuulostaakin niin vielä väärän värinenkin. Meidän hevoset koostuivat vain kimoista kunnes Dollari syntyi. Tästä syystä laitoinkin sen jälkeen Deliä vain kimoilla oreilla, joka ehkä hankaloitti vielä orivalintoja, kun halusin vain tiettyä väriä. En tiedä mistä tämä pakkomielle näihin valkoisiin/kimoihin hevosiin johtuu, mutta jostain se hyvin vahvana tulee. Nykyään värivalta taitaa olla kuitenkin Dramalla, Dodolla ja Chekulla.

 Elin kuitenkin toivossa, että se ehkä näyttäisi jotain pientä hyppykyvyn poikasta, koska liikkeista näki heti että niissä ei mitään taviksen kummoisempaa ollut. Ensimmäinen irtohypytyskin oli melkoinen pettymys, kun Dodo ei kirjaimellisesti suostunyt ylittämään yhtään mitään. Olin koko sen varsavaiheen valmis myymään Dodon, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna nyt kun Vilnaa ei enää ole, ei olisi siitä mitään elävää muistoa jäljellä.

Mun oma suhtautuminen Dodoon muuttui ehkä siinä vaiheessa kun aloin sitä laittamaan satulaan. Se alkoi tuntua ihan kivan näppärältä pieneltä (150cm) ruunalta joka kääntyisi estekisoissa pikkuluokissa pennin päällä. Pidin sen kompaktista olemuksesta ja ryhdikkäästä tavasta liikkua. Se oli alusta asti tosi vahva ja oikea energiapommi. Ajattelin sen tasoittuvan iän myötä, mutta voin kertoa että vielä tänäkin päivänä sitä saa pysäytellä välillä päin seinää ja energiaa sillä on enemmän kuin pienessä kylässä. Ja valitettavasti se kasvoi tästä 150cm korkeudesta reilu 165cm korkeaksi möhkäleeksi jonka kengän kokokin on melkoinen. Onneksi se on maailman kiltein ja pysyy aina narun päässä vaikka siinä pitää vähintään töpöttää eteenpäin tai hyppiä ympäriinsä riimunarun sallimin tilojen puitteissa.

Ilman tuota vahvuutta se olisi ihanteellinen estehevonen sopivan energisyyden ja kompaktin rakenteensa vuoksi. Valitettavasti hyppykyky ei vain riitä mihinkään harrastetasoa korkeampiin suorituksiin, joten se on meillä toimittamassa ihan vain harrastetason virkaa. Se ei ole mun lempihevosia ratsastettavuudeltaan, mutta äitini ja siskoni siitä pitävät kovasti koska sillä on pehmeät liikkeet ja se on suht helppo ja yksinkertainen ratsastaa. Se on myös osoittanut että selkään voi melkein laittaa kenet vaan ja silti säilyy järki päässä. Eli siitä tuli ihan tarkoituksensa ajava hieman laadukkaampi harrastehevonen.

Se peri emänsä luonteen hyvät puolet, mutta on kyvyiltään ja rakenteeltaan hieman laadukkaampi. Se on yhtä oppivainen kuin sirkustaustainen emänsä ja uskoisin, että se oppisi helposti samat temput kuin Vilnakin. Dodo toimii joka tilanteessa ja vaikka maailma tippuisi niskaan se ei varmasti kummemmin hätkähtäisi. Kokonaisuudessaan se on aivan ihana persoona, josta en kyllä varmasti luopuisi enää tänä päivänä. :)













tiistai 6. tammikuuta 2015